Julkaistu 13.6.2007
2:31:11 Turun Sanomissa, löytyy vapaasti netistä.
Puhelinyhtiön myynti romahdutti
palvelutason
Kruununjalokiven himmennyt hohto
HEIKKI ALA-NISSILÄ
Loimaan Seudun Puhelin Oy nousi viime
vuosituhannen viimeisinä vuosina loistavaan menestykseen. Yhtiö
kehitti ja hankki uusia palvelumuotoja, osti Turun Puhelimen ensin
yhdessä kahden kumppanin kanssa ja päätyi lopulta yksin sen
omistajaksi. Yhtiö ajautui vähitellen Soneran omistukseen ja siitä
on Loimaalla jäljellä vain murto-osa.
Uuden isännän palvelutaso ei vastaa
loimaalaisten mielestä likikään oman paikallisen yhtiön palvelua. Se
on kasvotonta ja hidasta. Palvelulinjoilla apua jonottavien
asiakkaiden mieleen pyrkii väkisinkin kysymys, miksi seutukunnan
kruununjalokiveksi ylistetty yritys piti myydä.
Moni mieltää puhelinyhtiön yritykseksi,
jonka tavoitteena on tuottaa alueelleen luotettavia ja edullisia
alan palveluita kannattavasti. Tämä periaate romutettiin, kun yhtiö
myytiin pörssiyhtiölle, jolle voiton tuottaminen on ainakin yhtä
tärkeää kuin palveluitten tuottaminen.
Myynnin edellä ja sen jälkeen on Loimaalta
hävinnyt kymmeniä työpaikkoja samalla kun pörssiyhtiön siellä olevia
toimintoja on tuettu kymmenillä tuhansilla yhteiskunnan veroeuroilla.
Moni puhelinyhtiössä työskennellyt on joutunut voimattomana
seuraamaan sivusta, kun heidän elämäntyönsä saavutukset on uhrattu
markkinataloudelle.
- LSP:tä pantiin harkitusti myyntikuntoon,
jotta sen osakkeen arvo nousisi mahdollisimman korkeaksi. Sitä
varten myytiin pois kaikki uudet, hyvin kannattavat toiminnot ja
jäljelle jätettiin vain heikosti kannattaa toimintaa, yhtiötä
palvellut henkilö väittää.
Yhtiö myi numeropalvelunsa, matkapuhelinten
tukkumyyntinsä ja huoltonsa, viihdepalveluliiketoimintansa ja
matkapuhelinten tukiasemaverkkonsa. Sen osakkeen arvo nousi
muutamassa vuodessa 300 eurosta 4 500 euroon. Se työllisti yli sata
ihmistä ja maksoi yhteiskunnalle veroja vuonna 1999 yli kolme
miljoonaa euroa.
Myyntitulon vaikutus jäi vähäiseksi
LSP:n myynti toi seutukunnalle 40 miljoonan
euron satunnaisen tulon, josta ei ollut pysyvää vaikutusta sen
enempää kuntien kuin yksityistenkään talouteen. Osake-erien myynti
vaikutti toki kuntien kassatilanteeseen, mutta verotulopuolella se
ei näy edes tulopiikkinä.
- Lypsävä lehmä myytiin nopean voiton
toivossa. Samalla menetettiin päätösvalta asioihin ja alkoi
toimintojen kuihtuminen Loimaalla. Tukholman vinkkelistä Loimaa on
varsin mitätön paikka, jonne ei kannata panostaa. Soneralla on
Loimaalla enää sellaisia palveluita, jotka pystytään hoitamaan millä
tahansa kioskilla, entinen työntekijä sanoo.
Viimeisin ihmettelyn aihe on kymmeniä
naisia työllistäneen puhelinpalvelukeskuksen ulkoistaminen. Uusi
omistaja aloitti heti palveluitten supistamisen ja työntekijät
jäivät ilman soneralaisille tarjolla ollutta hyvää tukipakettia. Nyt
myös toinen, Loimaalla vielä oleva palvelukeskus on vaihtamassa
omistajaa.
LSP:n hallituksen puheenjohtajana toiminut
toimitusjohtaja Jaakko Raikkonen myöntää palvelujen
heikkenemiseen kohdistuvan kritiikin oikeaksi. Siitä on tullut
hänelle palautetta, jota hän on välittänyt Soneraan.
- Yhtiön myynnistä ei ole tullut
palautetta. Hallitus suositti sitä ja osakkaat myivät hyvään
hintaan. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, siitä ovat muut vastuussa.
LSP oli myynnin edellä hyvässä
kasvuvauhdissa. Kasvun rahoittamiseen tarvittiin yhteistyökumppani,
joksi valittiin Sonera. Se rahoitti viime vaiheessa LSP:tä
suunnatuin osakeannein.
Pörssiyhtiö söi kumppaninsa
- Luulimme valinneemme hyvän kumppanin,
mutta siinä kävikin niin, että se söi meidät, mikä ei ollut aivan
tarkoituksemme. En kuitenkaan sanoisi, että se petti meidät.
Raikkosen mukaan yhtiön osakkeen arvoa ei
hinattu keinotekoisesti ylöspäin eivätkä yhtiön hallinnossa mukana
olleet haalineet itselleen sen osakkeita Sonera-kaupan edellä.
Suunnitelmana oli alun perin luoda
Varsinais-Suomeen vahva, ulkoiset hyökkäykset kestävä
puhelinlaitosrypäs. Tässä mielessä LSP, Salon Seudun Puhelin ja
Lännen Puhelin ostivat Turun Puhelimen ja aloittivat keskinäisen
ristiinomistusjärjestelyn. Hanke kaatui yhtiöiden johtajien huonoon
yhteistyöhön.
- Sonera käytti tilanteen hyväkseen. Se
tuli LSP:n päämieheksi tämän ostaessa Turun Puhelimen yksin
omistukseensa. Sen jälkeen se hankki määräysvallan LSP:ssä ja teki
ostotarjouksen osakkaille, arvio LSP:n hallituksessa istunut
toimitusjohtaja Mauri Törmä.
Soneran syliin joutuessaan LSP valitsi
kahdesta vaihtoehdosta pienemmän pahan. Toinen vaihtoehto olisi
ollut riitapukarien eli kahden entisen kumppanin määrättäväksi
joutuminen.
- Olin pettynyt, kun LSP menetti
itsenäisyytensä. Meillä oli vahva usko, että pystymme toteuttamaan
suunnitelmamme lähtiessämme ostamaan Turkua. Jos kolme ostajayhtiötä
olisivat pystyneet yhteistyöhön LSP olisi vieläkin elossa.
Julkaistu 13.6.2007
2:31:11