EU-aika vienyt viljelijöiltä 600 miljoonaa euroa vuodessa

Taloudellinen hyvinvointi kasvanut muualla Suomessa

Viljelijät ovat joutuneet yhteisen maatalouspolitiikan maksumiehiksi.

Suomen EU-jäsenyys on tuottanut lisää taloudellista hyvinvointia sekä kuluttajille että suomalaiselle yhteiskunnalle. Sen sijaan tuottajat kärsivät vuosittain noin 570–600 miljoonan euron hyvinvointitappion.

”EU-aikana taloudellista hyvinvointia on siirtynyt elintarvikeketjussa tiloilta ketjun muihin osiin eli teollisuuteen, kauppaan ja kuluttajille”, arvioi professori Jyrki Niemi MTT Taloustutkimuksesta.

Niemen mukaan koko yhteiskunnalle on syntynyt noin 500–700 miljoonaa euroa hyvinvointivoittoa vuosittain. Yhteiskunta on hyötynyt muun muassa EU:n maataloustukien nettosaajana ja maataloustuotannon tehostumisesta.

”Valtion varoista maksettujen tukien lasku on tuottanut noin 470–580 miljoonan euron hyvinvoinnin lisäyksen veronmaksajille muun muassa siitä syystä, että vientikustannusmaksuja on siirretty rahoitettavaksi EU-budjetin kautta.”

Lisäksi maataloustuotteiden hinnanlasku on lisännyt teollisuuden, kaupan ja kuluttajien hyvinvointivoittoa vuodessa noin 815–875 miljoonaa euroa.

Hyvinvoinnin siirtyminen tiloilta muualle elintarvikeketjuun sekä veronmaksajille on ollut nähtävissä myös viljelijöiden tulokehityksestä, Niemi toteaa.

”Tukien kasvusta huolimatta maatalouden tulot ovat laskeneet. Kiintein hinnoin laskien maataloustulo oli vuonna 2004 yli kolmanneksen alempi kuin vuonna 1994.”

”Ruoan hintakehitys on ollut koko EU-jäsenyysajan maltillista. Vuodesta 1995 vuoteen 2004 ruuan hinta on kallistunut nimellisesti 11 prosenttia, mutta ruuan reaalinen hinta on pysynyt alle vuoden 1995 tason.”

Maataloudessa tapahtunut rakennekehitys ei Niemen mielestä ole kattanut tilojen tulonmenetyksiä. Tämä on syytä ottaa huomioon myös kansallisessa päätöksenteossa, hän sanoo.

”Maataloustulo on ollut yhä miinusmerkkistä kahden viimeksikin kuluneen vuoden aikana.”

Maatalouden alamäki jatkuu myyntituottojen hiipuessa

Maatalous- ja puutarhayritysten keskimääräinen kannattavuus heikkenee tänä vuonna. Kannattavuuden alamäki jatkuu lähes kaikissa tuotantosuunnissa vuonna 2004 ja myös 2005. Kasvavat tuetkaan eivät riitä kompensoimaan alenevia myyntituottoja ja voimakkaasti nousevia tuotantokustannuksia. Tänä vuonna yrittäjä saa noin viiden euron tuntipalkan ja 2,2 prosentin koron pääomalleen. Vain Kolmessa maatalousyrityksessä sadasta ylletään teollisuustyöntekijän työtuntiansioon.

Tulokset on laskettu MTT Taloustutkimuksessa kehitetyllä maa- ja puutarhatalouden kannattavuus- ennustejärjestelmällä. Laskelmat perustuvat kannattavuuskirjanpitotilojen tilakohtaisiin ennusteisiin. Painotuksen ansiosta tulokset kuvaavat koko maan maatalousyritysten kehitystä.

Kokonaistuotto kasvaa vähän, tuotantokustannukset 4,3 prosenttia

Lue lisää surullisia tosiasioita maatalouden alasajosta maassamme osoitteesta;

http://www.mtt.fi/tutkimus/talous/kirjanpitotilat/sarja/sarja.html

Nykyinen EU-politiikka syrjii epäsuotuisten alueiden maataloutta

Nykyinen EU:n maatalouspolitiikka syrjii maatalouden harjoittamisen kannalta epäsuotuisimpia alueita, joihin koko Suomi sekä erityisesti sen itäiset ja pohjoiset alueet kuuluvat, todetaan MTT:n Maaseutu-teeman tuoreessa verkkojulkaisussa.

-- Maatilojen yhä yksipuolisempi ja voimaperäisempi tuotantotapa heikentää maaperän laatua, vähentää luonnon monimuotoisuutta ja yksipuolistaa maaseutumaisemia. Nykyinen politiikka ei pysty pysäyttämään tätä kielteistä kehitystä, tutkijat päättelevät. MTT:n mukaan tarvitaan uudenlaista ja vahvempaa, maatalouden ja maankäytön kestävyyttä ja monivaikutteisuutta tukevaa politiikkaa sekä ylipäätään keskustelua siitä, onko tällainen syrjäytymiskehitys hyväksyttävää vai ei.

Maatilat jakautuvat kolmeen kastiin

Tutkijat jakavat Suomen maatilat kolmeen kehitysluokkaan. Kolmasosa tiloista kehittää maatilatalouttaan voimakkaasti investoimalla ja laajentamalla tuotantoaan. Toisella kolmanneksella, monialaisilla tiloilla, on maatilatalouden ohella muuta tärkeää liiketoimintaa. Viimeiselle kolmannekselle maatilatalous ei ole tärkeä tulonlähde, mutta tilojen peltoja viljellään ja siitä saadaan jossain määrin tuloa.

Kaikki kolme maatilatyyppiä ovat tärkeitä maatalouden maankäytön sekä monivaikutteisuuden näkökulmasta, tutkijat sanovat. -- Suurten tilojen yksipuolinen viljely johtaa biologisen ja maisemallisen monimuotoisuuden vähenemiseen. Monialaiset maatilat ovat siksi hyvin tärkeitä, koska ne säilyttävät pellot viljeltyinä, luovat muuta taloudellista toimeliaisuutta ja siten estävät sekä ekologista että sosioekonomista köyhtymistä. "Harrastelijaviljelijät" taas ovat keskeisiä maatalouden monivaikutteisuuden sekä maaseudun taloudellisen toimeliaisuuden näkökulmasta.

Joka kymmenettä maatilaa uhkaa syrjäytyminen

Tutkimuksen mukaan noin kymmenen prosenttia Suomen maatalousmaasta on syrjäytynyt tai syrjäytymisuhan alla, suurimmaksi osaksi Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Joka kymmenettä maatilaa uhkaa syrjäytyminen. Keskimääräistä pienemmillä maatiloilla, joiden viljelijät ovat keskimääräistä vanhempia, syrjäytymisvaara on suurin.

Voimakas maitotilojen alueellinen keskittyminen ja viljan viljelyn keskittyminen tietyille alueille on suurin uhka maaperän laadulle, luonnon monimuotoisuudella ja maisemalle.

Monivaikutteinen maankäyttö on tutkijoiden mielestä keskeistä, kun yritetään välttää maatalousmaan ja maaseutualueiden syrjäytymistä harvaan asutuilla, EU:n pohjoisilla alueilla. (Finfood)

Maatilojen koko kasvaa ja määrä vähenee tulevaisuudessa

Suomen maatilojen koko kasvaa ja niiden määrä vähenee, selviää MTT:n ja PTT:n tutkimuksesta. Tilojen koon on kasvettava, jotta maatalous voisi tuottaa riittävän ansiotason viljelijälle. Maataloustuotteiden kysyntä ei Suomessa kuitenkaan kasva, joten tilojen määrä vähenee. Näistä syistä useimmille maatiloille ei tutkimuksen mukaan löydy jatkajaa. Suuret investointihankkeet ja alenevat maataloustuotteiden hinnat pitävät jatkossakin maatalouden rakennekehityksen nopeana etenkin kotieläintaloudessa.

Reilu 50 000 maatilaa vuonna 2013

Maataloustukea saavia maatiloja on Suomessa noin 70 000. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tukea saavien tilojen määrä on vähentynyt noin 25 000 tilalla. Keskimäärin tämä on merkinnyt noin 3,5 prosentin vuotuista poistumaa. Tämän trendin mukaan aktiivimaatilojen määrä vähenee 50 000–53 000 tilaan vuoteen 2013.

Vuosina 1995–2004 keskimääräinen tilakoko on peltoalalla ja eläinmäärillä mitattuna kasvanut noin 50 prosenttia. Keskikoko kasvaa trendin mukaan 30 hehtaarista edelleen noin 44 hehtaariin vuoteen 2013 mennessä.

Kotieläintilojen määrä puolittunut kymmenessä vuodessa

Kotieläintilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa ja niiden vähenemisvauhti on ollut keskimäärin 6–7 prosenttia vuodessa. Vuosina 1995–2004 kotieläintalouden päätuotantosuunnista väheni 24 000 tilaa. Vuonna 2013 lypsykarjatiloja olisi trendin mukaan runsaat 9 000, joten vähennystä vuoteen 2004 olisi noin 8 000 tilaa. EU:n maatalousuudistuksen vuoksi vähenemisvauhti lienee vähän tätä nopeampi.

Jne. jne. tämäntapaista masentavaa tutkimustietoa on runsaasti tarjolla monesta eri lähteestä.

Lähteet: Maaseudun Tulevaisuus, MTT (Maatalouden Tutkimuskeskus), Finfood, PTT (Pellervon Taloudellinen Tutkimuskeskus)