Syyskaudella peli ei oikein kulkenut,
voittoja
tuli vain yksi.
Kevätkaudella rupesi sujumaan
paremmin ja sarjakarsinnoilta vältyttiin.
Olin tehnyt periaatepäätöksen; että jos
Loimaa pelaa loppupeleissä, kaikki vierasottelutkin käyn katsomassa !
Varsinkin kun pelit olivat näinkin lähellä
kuten Savossa, vain reilut 500 km/sivu
Valmistauduin ottelumatkoihin huolellisesti
tutustumalla Savolaiseen kulttuuriin ja
suorittamalla
Savon Sanomien Savolaistestin;
Ehkäpä Karjalaiset sukujuureni auttoivat testissä.
"Säälipleijarit" alkoivat
Hurrikaanin osalta mukavasti; Joensuun Riento kärsi Loimaalla tappion
Toinen osa-ottelu pelattiin Joensuussa ja mukaan
reissulle
otin Hannu-pojan, joka pelailee lentopalloa Jankon -95 pojissa.
Voitonvarmat isännät olivat painaneet
käsiohjelmaan jo seuraavan ottelupäivänkin valmiiksi, mutta sitähän ei
koskaan tullut, koska Hurrikaani passitti Joensuulaiset voitoin 2-0
kesälomille; ei pitäisi nuolaista ennenkuin tipahtaa.
Loimaalaisia kannattajia todistamassa pientä
ihmettä ei ollut paikalla kuin 7 henkeä, mutta viime vuonna sarjan
parhaaksi äänestetty kotiyleisö ei ollut mielestämme kovinkaan häävi. Meistä kourallisesta Loimaalaisia
lähti "enemmän" ääntä kuin sadoista paikallisista alkuasukkaista !
Muuten Joensuun yleisö oli oikein mukavaa ja
leppoisaa väkeä. Yksikin Savolainen "viäräleuka" heitti hyvän kommentin.
Kun Vehviläinen otettiin huonon alun jälkeen kentältä penkille ja
Uusitalo meni tilalle onnistuen hyvin. Tähän tämä savolaisäijä
huuteli jotta; "vaehto takasj, Vehviläinen kentälle" . Eli katsomossa
oli tosi Savolainen lepposa hyvä meininki.
Tässä otteluparissa Daavid pystyi
voittamaan Goljatin !
Ja meikäläinen katsomon puolella jäi näissä
tuuletuskuvissa Jussin kyynärpään taakse !
Ehkäpä parempi niin !
Puolivälierissä tuli vastaan runkosarjan
voittaja Pielaveden Sampo, jonka kotiluola on aikalailla pieni.
Nyt vertaukseksi hyvin käy tarina jossa
Don Quihote taistelee tuulimyllyjä vastaan:
- Tuolla ne seisovat, vastasi don
Quijote osoittaen tuulimyllyjä. - Tuolla ne seisovat ja heiluttavat
suunnattomia käsivarsiaan, jotka ovat yli kaksi peninkulmaa pitkiä.
- Nuoko tuolla, armollinen herra? Sancho Panza kysyi peräti
hämmentyneenä. - Nehän ovat tuulimyllyjä eivätkä mitään jättiläisiä.
Ne, mitä nimitätte heidän käsivarsikseen ovat siivet, joita tuuli
ajaa ympäri, ja jotka panevat myllynkivet liikkeeseen.
- Huomaan, että sinä et paljoakaan ymmärrä seikkailuista, arveli don
Quijote. - Jättiläiset seisovat tuolla, ja jos pelkäät heitä, niin
pysyttele riittävän välimatkan päässä ja tarkkaile, kuinka minä
uskaltaudun tähän hirvittävään ja epätasaiseen taisteluun.
Lentopallo on
pitkien miesten peli ja Pielaveden suunnalla niitä riittää !
Taidetta liikuntahallin eteisen seinältä:
Ensimmäisen
osa-ottelun Sampo voitti kotonaan 3-0 ja mukanani autossa tällä kertaa
oli pari "loson" teurastajaa (LSO), heitähän ei voinut fanibussiin irrallaan päästää.
Loimaalta paikalle saapui
tosiaan myös fanibussi ja
kaikkiaan meitä oli paikalla viitisenkymmentä ! ?
Toinen ottelu oli
TV-peli Loimaalla ja senkin Sampo vei 3-0. Tosin oikealla
peluuttamisella ainakin kolmas erä olisi ollut täysin otettavissa ja
sitäkautta olisi saatu tiukempi peli !
Kolmas ottelu oli jälleen Pielavedellä ja sinne
matkasin Vaimon ja Hannun kanssa, mukana oli yksi Hannun pelikaveri,
Miika.
Muita Loimaalaisia ei
ollutkaan paikalla, ainoastaan Riponiemi. Tappiomieliala oli ilmeisesti
vallannut Loimaalaiset fanit ja osan johtoporrastakin kun ei ketään pelipaikalla näkynyt !
Suureksi yllätyksekseni olin katsomon puolella ainoa Loimaalainen,
joka kävi kaikissa kolmessa play-off vieraspelissäkin ! ? Kahdessa
vierasottelussa kävi 5 henkilöä.
Paikallinen
"Kenttäkuuluttaja" oli hyvin "aneeminen" verrattuna Loimaan vastaavaan,
välillä tuntui että tasaisen monotoonisen äänen tarkoituksena oli tappaa
loppukin innostus yleisöstä ! Savolaisia pidetään yleensä "kuoliaaksi
naurattajina", mutta tämä kuuluttaja lähinnä pitkästytti yleisön
kuoliaaksi !
Keski-ikä
paikallisilla "faneilla" oli hyvinkin korkea, jopa niin että
huutosakilla oli "esihuutaja", joka huusi tahtia, jotta vanhemmatkin
ymmärtäisivät taputtaa ja hurrata oikeaan aikaan.
Päätän
lentopalloraporttini täältä susirajalta eli Pappistenkylän Koivusuolta
tähän.
Kuvat; Juuso
Riponiemi ja Late Lampuri
