senaattori prescot bush oli pankinjohtajana pankissa, joka "pesi" hitlerin rahaa ja natsien kultaa jo ennen toista maailmansotaa. Thyssen oli Hitlerin maailmanvalloituksen yksi päärahoittajista ja Thyssenin raha-asioita yhdysvalloissa hoiti prescot bush. Natsit käyttivät juutalaisia orjatyövoimana Thyssenin hiilikaivoksissa ja majoituspaikkana oli Auschwitz.

Tapettujen juutalaisten omaisuutta siirtyi bushin pankkiin ja siitä jäi vähän omaankin taskuun kun Thyssen tuomittiin osallisuudesta sotarikoksiin ja miljoonat jäi jenkkeihin. prescot bushia olisi pitänyt syyttää maanpetoksesta sanovat tutkijat.

Juutalaisten joukkotuhosta alkoi bushienkin menestys, yhtälailla roistoja kaikki bushit polvesta polveen. Tuossa alhaalla on juttu bushien, hitlerin ja natsien välisistä yhteyksistä, se on suomennettu netissä käännöskoneella eli teksti voi olla hiukan oudon oloista, mutta kun juttu on niin pitkä en jaksa sitä käsin tehdä.

Tämä linkkejä videoihin bushien natsitaustoista:  http://www.iwilltryit.com/bushnazi1.htm

http://www.youtube.com/watch?v=TTMu99ooKcs&mode=related&search=

Tässä vertaillaan bushia ja hitleriä: http://www.takebackthemedia.com/bushnonazi.html

bushia verrataan paljon hitleriin, mutta se on vähän keinotekoista koska;

•  hitler loi suurvallan omalla tyylillään

•  bush autettiin valtaan koska hän on bush ja

•  hitler oli kyllä hullu muttei tyhmä

•  bush on pelkästään tyhmä, missään muualla kuin usa:ssa hän ei olisi päässyt valtaan

•  

•  hitler loi oman propagandakoneistonsa

•  bush sai valmiin propagandakoneiston käyttöönsä, josta hitler olisi voinut vain haaveilla, nimittäin valtamedian hollywoodeineen. Katso lisää media sivulta.

•  hitler halusi historiantuntemuksensa perusteella vähentää juutalaisia maapallolta, kannattaa lukea hänen kirjansa; mein kampf, sen lukeminen auttaa ymmärtämään mistä oli kysymys

•  bush hallintoineen, avustajineen ja propagandakoneistoineen on juutalainen, mutta toisaalta sisäpolitiikassa hyvin natsivaikutteinen lainsäädäntöineen; patriot act, homeland security, martial law etc. katso juutalaiset sivu.

 

Edelliseen vertailuun lisäys: Hitler suunnitteli auton, bush ei mitään. Hitlerhän painosti autonvalmistajia suunnittelemaan omien piirustustensa pohjalta halvan kansanauton joka saisi maksaa 900 markkaa. Ferdinand Porche otti haasteen vastaa ja syntyi Wolkswagen.

 

 

Kaksoisolennot: hitler ja Crowley                    george bush ja Steve Bridges

            

Hauska video, jossa bush ja Brigdes yhdessä esiintyvät lehdistön illallisilla:

http://video.google.com/videoplay?docid=-1921276117304287501&q=bush+steve+bridges

Vaikka bush on nuija, huumorintajua joskus löytyy, kun "nauraa" itselleen.

Steve Bridges on parempi tyyppi kuin matkittavansa.

 

 

 

ISOISÄ BUSH,

tämä juttu on konekäännös ja kuvat välissä ovat hitlerin maalauksia, niin hän oli "maalari"

Presidentti George W. Bushin isoisä, Prescott Bush teki huomattavia voittoja Auschwitzin orjatyön ulkopuolella. Itse asiassa presidentti Bush itse on näiden voittojen perijä joukkotuhosta, joka sijaitsi sokeassa uskossa 1980:een hänen isänsä toimesta, entinen presidentti George Herbert Walker Bush.

Läpi koko Bushin perheen vuosikymmenien julkista elämää amerikkalainen lehdistö on mennyt olla yhtä historiallista tosiasiaa – huomaamatta, tien tien pois, joka, unioni Banking Corporationin, Prescott Bushin kautta (UBC) ja hänen appinsa, George Herbert Walker, saksalainen teollisuusmies Fritz Thyssenin ohella, rahoitti Adolf Hitleria aikaisemmin ja 2. maailmasodan aikana. Siitä ilmoitettiin ensin vuonna 1994 John Loftusin ja Mark Aaronsin toimesta salaisessa sodassa juutalaisia vastaan: Miten länsimainen vakoilu petti juutalaisen kansan.

USAn hallitus oli tiennyt, että monet amerikkalaiset yhtiöt auttoivat Hitleriä, kuten, normaali öljy, General Motors ja Chase-pankki, joka hyväksyttiin Pearl Harborin jälkeen, kaikki

Salainen hollantilainen tiedustelutiedosto, jota rohkea hollantilainen tiedusteluviranomainen vuodatti, vasta päällystetyn tiedon ohella Yhdysvaltojen hallitus-arkistosta "vahvistaa ehdottomasti", John Loftus sanoo, suorat linkit Bushin, Thyssenin ja kansanmurhavoittojen välillä Auschwitzilta.

 Prescott Bushin ja Fritz Thyssenin välillä liiketuttavat olivat suorempia kuin mitä on aikaisemmin kirjoitettu. Tämä uusi tieto paljastaa, miten, Prescott Bush ja UBC, joka, hän tuli suoraan toimeen, hyötyi joukkotuhosta. Tapaus voidaan tehdä, jonka joukkotuho- ja orjatyöyhteisöjen eloon jääneet voivat haastaa Prescott Bushin maatilan perijät oikeuteen. Ymmärtääkseen kokonaista kuvaa, siitä miten Prescott Bush hyötyi joukkotuhosta, on välttämätöntä palauttaa 1916:een, vuosi, jossa kaikki se alkoi.

 Posti-1. maailmasota: Thyssenin imperiumi toivottomassa tilassa

Vuoteen 1916 mennessä elokuu Thyssen voisi nähdä kirjoituksen seinällä. "1. maailmansota" pitkitti kontrollista, ahertaen Saksan resursseissa ja taloudessa. Hallitus oli rahaton, ja hänen yhtiönsä, Thyssen & Co. jolla on 50,000 saksalaista työntekijää ja 1,000,000 tonnin vuosituotanto terästä ja rautaa, vääntyi sodan paineen alla. Saksalaisen armeijan päähankkijana elokuu Thyssen tiesi, että Saksan voitettaisiin, sen jälkeen kun Yhdysvallat astui sotaan.

 74:n ikäisenä "Kuningas" elokuu Thyssen tiesi, että hän myös juoksi epätahdissa. Hänen esikoinen "prinssinsä" Friedrich (Fritz) Thyssen oli hoidettu hienoimmissa teknisissä kauppakouluissa Euroopassa ja tarkoitettiin perimään hänen isänsä arvioidun 100,000,000 dollarin onnen, ja teollinen imperiumi paikansi Muehhlheimissa Ruhrilla.

 Fritzin lisäksi suunnitelmat on myös tehty toinen poika Heinrichille. Sodan puhkeamisessa Heinrich Thyssen hienotunteisesti muutti kansalaisuuttansa saksasta unkariksi ja meni naimisiin unkarilainen aristokraatti Baroness Margrit Bornemisza de Kaszonin kanssa. Pian Heinrich Thyssen vaihtoi nimensä paroni Thyssen Bornemisza de Kaszoniin.

 1. maailmasodan lopun lähellä elokuu Thyssen avasi pankki voor?n, Handelin en? Scheepvaart Rotterdamissa. Neutraali Hollanti oli täydellinen sijainti Saksan ulkopuolella pestäkseen omaisuuksia elokuu Thyssen-pankista Berliinissä, kun, liittotuneiden taloudelliset vaatimukset, jotka on päällystetty. Mutta sota loppui paljon, ennen kuin jopa Thyssen laski, ja mikä kehitetty yllätti "Rockefellerin Ruhrista".

 Marraskuun 10., 1918 saksalaiset sosialistit ottivat Berliinin haltuunsa. Seuraava aamu kello 5 aamupäivällä, mitkä olivat vasenia Saksasta, antautui liittotuneille, virallisesti lopettaen 1. maailmasodan. "Aselevon ja Versaillesin sopimuksen, minun isäni allekirjoittamisen Aikana ja Saksan kurjan nöyryytyksen spektaakkeli suretti syvästi minua", Thyssen muisteli myöhemmin omaelämäkerrassansa, I Paid Hitler.

 Sodan jälkeen kaaos saapui varoittamatta Saksan luo, kun ruoka on käynyt vähiin. Talvi häämötti nälkää näkevän valtion yläpuolella, koska joulukuun 7., 1918 sosialistinen Spartacistsin liiga tuli koputtaen Thyssen Villaan aseistautuneen miliisin kanssa. Elokuu ja Fritz pidätettiin ja edistyttiin hitaasti vankilasta panemaan vankilaan Saksan poikki neljän päivän ajan. Matkan varrella ne jonotettiin järjestetyissä toimeenpanoissa, jotka oli suunniteltu terrorisoimaan niitä.

 Se toimi. Julkaistaessa, kaksi Thysseniä olivat kauhistuneita niiden rakastettu Saksan uudessa poliittisessa ilmastossa. Ne eivät voineet tunnustaa, että Saksa oli vastuussa sen omasta kuolemasta. Kaikki Saksan ongelmat, Thyssens tunsi, että "melkein aina on kuulunut ulkomaalaisille". Se oli juutalaiset, hän, ja monet, muut uskoivat, joka oli salaa sosialistisen liikkeen takana yli maapallon.

 Sillä välin Fritzin nuorempi veli Baron Thyssen Bornemisza de Kaszon muutti Rotterdamiin ja tuli Scheepvaartin pääasialliseksi omistajaksi, pankki voor?, Handelin en?. Kaikki Thyssens tarvitsi, nyt oli amerikkalainen haara.

 1920-luku: Liiketoimintasiteet, jotka sitovat

 Rautatie paroni E.H. Harrimanin poika Averell ei halunnut mitään tekemistä rautateiden kanssa, joten hänen isänsä antoi hänelle investointiliikeyrityksen, New York Cityn W.A. Harriman & yhtiö. E.H. palkkasi pätevimmän henkilön maassa johtamaan operaatiota, George Herbert Walker. Averell palkkasi hänen pikkuveljensa Edward Roland Bunny Harrimanin varapresidenttina.

 Vuoteen 1920 mennessä George Herbert Walker oli jo rakentanut onnen Missourissa. Walker, karismaattinen entinen raskaansarjan nyrkkeilymestari, oli inhimillinen kuoppa-sonni. Hän eli, elämä, täynnä, omistaen kartanoja itärannikon ja yhden ympärillä Manhattanin ylellisimmistä huoneistoista. Hänen harrasteensa olivat golfeja, metsästäen juomaa skottiviskia, ja hakaten hänen poikansa pahasti. Elsie Walker yksi Walkerin lapsenlapsista kuvaili Walkeria "vahvaksi vanhaksi äpäräksi", jonka lapsilla ei ollut mitään rakkautta "isäänsä" "kohtaan". Hän oli myös uskonnollinen fanaatikko, joka vihasi katolilaisia, vaikka hänen vanhempansa kasvattivat häntä olla sitä. Muiden lähteiden mukaan hän ei myös tehnyt kuten juutalaiset.

 Vuonna 1922 Averell Harriman matkusti Saksaan pystyttääkseen W.A. Harriman & Co.haaran Berliinissä. Walker myös johti Berliinin haaraa. Saksassa ollessa Harriman suostui auttamaan Thyssensiä niiden suunnitelmassansa amerikkalaista pankkia varten.

 Seuraavana vuonna haavoittunut Saksa muuttui sairaammaksi. Hallituksella ei ollut mitään ratkaisua ja jäätyi, kun Saksa mädäntyi sisältä. Laajalle levinneiden iskujen ja tuotannon kanssa läheisessä pysähdyksessä, Fritz Thyssen myöhemmin muisteli, "Me olimme inflaation huonoimmassa ajassa. Berliinissä hallitus oli hädässä. Se tuhottiin rahallisesti. Hallinto murentui. Saksissa kommunistinen hallitus oli muodostettu, ja punainen terrori, jonka Max Hoelz organisoi, hallitsi maaseudun välityksellä. Saksalainen Reich ... kertoi nyt murentua."

 Lokakuussa 1923, tunteellisesti epätoivoinen Fritz Thyssen meni käymään eräällä, hänen, ja Saksan huomattavat sotasankarit, kenraali Erich Ludendorff. Vuoden 1918 sosialistisäännön aikana Berliinissä Ludendorff organisoi sotilaallisen vastarinnan sosialisteja vastaan, ja teollisuusmiehet olivat suuria velkoja hänelle. Kun Thyssen tapasi Ludendorffin, ne keskustelivat Saksan taloudellisesta sortumisesta. Thyssen oli tuhoa ennustava, peläten pahinta, tuli vielä tulemaan. Ludendorff oli eri mieltä. "Siellä on, mutta yksi toivo", Ludendorff sanoi, "Adolph Hitler, ja kansallinen sosialistipuolue." Ludendorff kunnioitti Hitleriä suunnattomasti. "Hän on ainoa mies, jolla on mikä tahansa poliittinen aisti." Ludendorff rohkaisi Thysseniä liittymään natsien liikkeeseen. "Menkää, kuuntelee häntä eräänä päivänä", hän sanoi Thysseniin.

 Thyssen seurasi kenraali Ludendorffin neuvoja ja meni muutamiin kokouksiin kuulemaan Hitlerin puhuvan. Hän tuli lumoutuneeksi Hitlerin toimesta. "Minä toteutin hänen puhujansa lahjoja ja hänen kykyänsä johtaa suureja yleisöjä. Mikä teki vaikutuksen minuun, kuitenkin oli tilaus, jonka hallittua hänen kokouksiansa, melkein, hänen seuraajiensa sotilaskuri."

 Thyssen järjesti tavatakseen yksityisesti Hitlerin ja Ludendorffin Munchenissa. Hitler kertoi Thyssenille, että natsien liike oli taloudellisessa pulassa, se ei kasvanut riittävän nopeasti ja oli valtakunnallisesti merkityksetön. Hitler tarvitsi niin paljon rahaa, kuin, mahdollista torjua kommunisteja, /, juutalainen salaliitto, Eurooppaa vastaan. Hitler kuvitteli fasistisen saksalaisen monarkian, ammattiliittoon kuulumaton, antilock?, kansallinen työvoima.

 Thyssen oli ikionnellinen natsien alustan kanssa. Hän antoi Hitlerille ja Ludendorffille 100,000 kultamarkkaa (25,000 dollaria) alkuasteella olevalle natsien puolueelle. Teräksessä ja hiiliteollisuuksissa muut pian noudattivat Thyssenin esimerkkiä, vaikka mikään ei ollut vähällä vetää vertoja hänelle. Monet yritysjohtajat Saksassa tukivat Hitlerin salaista union-hating?-asialistaa. Kuitenkin jotkut lahjoittivat, koska ne pelkäsivät, että ne olisivat laiminlyötyjä, jos itse asiassa hän koskaan kaappaisi valtaa.

 Useimmat toimialajohtajat luopuivat toivosta Hitlerin suhteen hänen epäonnistuneen kaappauksensa jälkeen vuonna 1923. Samalla kun Hitler vietti muistioaikaa vankilassa, Thyssens, Scheepvaartin kautta pankki voor? Handelin en?, avasi unioni Banking Corporationin vuonna 1924.

Unioni panee yhtiötä pankkiin

 Aikaisin vuonna 1924 Hendrick J. Kouwenhoven, Scheepvaartin toimitusjohtaja pankki voor? Handelin en?, matkusti New Yorkiin tavatakseen Walkerin ja Harrimanin veljet. Yhdessä ne perustivat unioni Banking Corporationin. UBC:n pääkonttori sijaitsi Broadwayn osoitteessa, sama, 39, kun, Harriman & Co.

 Kun saksalainen talous sai keski takaisin välityksellä myöhäisille 20-lukuille, Walker ja vahvistaa, Harrimanin myi yli 50,000,000 dollarin arvosta saksalaisia obligaatioita amerikkalaisille sijoittajille, jotka hyötyivät valtavasti nousukaudesta Saksassa. Vuonna 1926 elokuu Thyssen kuoli 84:n ikäisenä. Fritz oli nyt yhden suurimpien teollisten perheiden valvonnassa Euroopassa. Hän nopeasti loi yhdistyneen teräksen, toimii (USW), suurin teollinen monialayhtymä saksalaisessa historiassa. Thyssen palkkasi Albert Volgerin, yksi erittäin vaikutusvaltaisesta teollisesta johtajistosta, Ruhrit, USW:n pääjohtajana.

 Thyssen myös toi Fredich Flickin, toinen saksalainen perhe-kaiken tuhoava voima, kyydissä. Näpäys omisti hiili ja terästeollisuuksia kaikkialla Saksassa ja Puolassa ja desperately?ssä, halusivat investoida Thyssenin imperiumille. Yksi ensisijaisista motivaatioista Thyssenille / näpsäyttää massiivista terästä ja hiiliä ottaa sulautumista, tukahdutti uusia työ ja sosialistin liikkeitä.

 Sinä vuonna New Yorkissa George Walker päätti antaa uuden poikansa laissa, Prescott Bush, suuri murtuma. Walker teki Bushista Harriman & Co. Prescottin uuden toimiston varapresidentin, käytti monia hänen luokkatovereistansa hänen Yalen 1917:n luokastansa, mukaan lukien Roland Harriman ja ritari Woolley. Kolme oli ollut henkiystäviä Yalessa ja oli kaikki kallon ja luiden jäsenet, salaperäinen on-campus?-salaseura. Huolimatta optimistisesta veljeys-atmosfääristä Harriman & Co.:ssa se oli myös kovan työn paikka, ja kukaan ei toiminut kovempi kuin Prescott Bush.

 Itse asiassa Walker palkkasi Bushin auttamaan häntä valvomaan uutta Thysseniä, /, näpsäyttää yhdistynyttä terästä, toimii. Yksi USW:n imperiumin osuus oli yhdistynyt Silesian Steel Corporation ja Upper Silesian Coal ja teräsyhtiö, joka sijaitsee Silesianin Puolan osuudessa. Thyssen ja näpäys maksoivat Bushille ja Walkerille anteliaasti, mutta se oli jokaisen 10 sentin kolikon arvoinen. Niiden uusi liiketoimintajärjestys miellytti niitä kaikki ja kaikkien neljän miesten kollektiivisia lahjakkuuksia rahallisesti, ja niiden nopea onnistuminen hämmästytti liikemaailmaa.

 Sillä välin Hitler ja natsien puolue olivat rahattomia. Saksalaisen talouden elpymisen, jäsenien ja lahjoituksien jälkeen oli kuivunut, jättäen kuihtuvan natsien liikkeen viiniköynnökselle. Vuonna 1927 Hitler tarvitsi kipeästi käteistä; hänen puolueensa sujautti velkaan. Hitler pyysi hänen yksityissihteerinsä Rudolf Hessia tutkimaan varakasta hiilisuurliikemiestä ja natsien ymmärtäjä Emil Kirdorfia. Kirdorf maksoi Hitlerin velan sinä vuonna mutta seuraavana vuonna, ei yhtään rahaa, hän myös olisi lähtenyt avustamaan.

 Vuonna 1928 Hitlerillä oli hänen silmänsä valtavalla Barlowin hovilla, joka oli sijaittu Briennerstrassessa, Munchenin aristokraattisin osuus. Hitler halusi muuntaa palatsin natsien kansalliseen pääkonttoriin ja muuttaa nimeänsä Brown-taloksi, mutta se oli hänen hintaluokkansa ulkopuolella. Hitler pyysi Hessiä ottamaan Thysseniin yhteyttä. Kuultuansa Hessin pyynnön Thyssen tunsi, että oli aika antaa Hitlerille toinen tilaisuus. Scheepvaartin kautta pankki voor? Handelin en?, Thyssen sanoi, että hän "sijoitti Hessin vaadittavien rahastojen hallussa" ostaakseen ja suunnitellakseen hovin uudelleen. Thyssen myöhemmin sanoi, että määrä oli noin 250,000 markkaa, mutta johtavat natsit myöhemmin väittivät, että, vain re-molding?-kustannus, yli 800,000 markkaa (vastaava 2 miljoonaan dollariin tänään).

 Kustannuksesta riippumatta Hitleristä ja Thyssenistä tuli henkiystävät, sen jälkeen kun, Brown-talon ostaminen. Miten vaikutusvaltainen silloin eikä tiesi, jossa talo oli tuleva seuraavana vuonna, jolloin vuonna 1929 suuri depressio levisi ympäri maailmaa. Saksalaisen talouden elpymisen ollessa ylös liekeissä Hitler tiesi siellä olevan rivi ulos ovesta teollisuusmiehista, jotka odottavat antaakseen hänelle käteistä, meni.

 1930-luku: Hitler nousee – Thyssen/Bushin käteinen, sisällä

 Myöhäisempi Thyssen yrittäisi väittää, että Hitlerin ja Hessin kanssa hänen Rhinelandin linnoissansa hänen viikonloppunsa eivät olleet henkilökohtaisia, vaan tiukasti, liiketoiminta, ja että hän ei hyväksynyt suurinta osaa Hitlerin ideoista, mutta tunnettu toimittaja R.G Waldeck, joka vietti aikaa Thyssenin kanssa kylpylässä, melko eri tavalla muistettu velaton metsä. Waldeck sanoi, koska hän ja Thyssen kävisi viileää mustaa metsää läpi vuonna 1929-30, Thyssen kertoisi Waldeckille, että hän uskoi Hitleriin. Hän puhui Hitleristä "lämmön" "kanssa" ja sanoi, että natsit olivat "uudet miehet", jotka tekisivät Saksan vahvaksi jälleen. Depression nylkiessä Euroopan Thyssenin raha-avustus teki Hitlerin valtaannousun melkein väistämättömäksi.

 Suuri depressio myös ravisteli Harriman & Co. Seuraavana vuonna, Harriman & Co. sulautunut Brown/Shipleyn kanssa. Brown/Shipley piti nimeänsä, mutta Harriman & Co. muutti nimeänsä Brown Brothersiksi, Harriman. Uusi liikeyritys muutti 59:een, Wall St., kun UBC pysyi 39:ssa, Broadway. Averell Harriman ja Prescott Bush reestablished? holdingyhtiö nimeltään Harriman 15 kunnallinen. Yksi Harrimanista yhtiöt olivat pitäneet varastoa, oli yhdistynyt Silesian Steel Company. Kaksi kolmasosaa yhtiöstä oli Friedrich Flickin omaisuutta. Muut olivat Harrimanin omaisuuksia.

 Joulukuussa 1931 Fritz Thyssen virallisesti liittyi natsien puolueeseen. Kun Thyssen liittyi liikkeeseen, natsien puolue sai kriittistä joukkoa ympäri Saksaa. Hitlerin karismaattiset puheet ja persoona, depressio ja Thyssenin pankki voor? Handelin en? Scheepvaart kaikki edistivät Hitlerin suosion äkillistä nousua saksalaisten keskuudessa.

 Syyskuussa 1932 Thyssen kutsui eliitin ryhmän linnaansa, saksalaiset teolliset suurliikemiehet, tavata Hitlerin. Ne viettivät tunteja kuulustellen Hitleriä, joka vastasi kaikkiin niiden kysymyksiin the'"utmost-tyydytyksellä", Thyssen muisti. Raha kaatoi teollisista ympyröistä enimmäkseen Hitlerin "monarkistisen kannan" johdosta työhön ja luokan asioihin.

 Mutta marraskuuhun mennessä saksalaiset äänestäjät muuttuivat kyllästyneeksi Hitlerin antidemocratic?ntaipumuksiin ja kääntyivät kommunistinen puolueen puoleen, joka toi syksyllä useimmille istuimille vaaleja. Natsit menettivät laajat 35 paikkaa Reichstagissa, mutta koska natsit neuvottelivat jo salaa vallanjakoliittoumaa Hindenbergin kanssa, joka viime kädessä johtaisi Hitlerin ilmoittavaan olevansa diktaattori, saksalaisten äänestäjien protestointi oli poliittisesti mitätön.

 Vuoteen 1934 mennessä Hindenberg oli kuollut, ja Hitler täydellisesti hallitsi Saksaa. Maaliskuussa Hitler julkisti suunnitelmansa valtavaa uutta valtatiejärjestelmää varten. Hän halusi yhdistää koko Reichin ennenkuulumattomaan leveään tien suunnitteluun erityisesti merkittävien satamien ympärillä. Hitler halusi pudottaa työttömyyttä, mutta, merkittävämmin tarvitsi uusia teitä pikaisia armeijamanööverejä varten.

 Hitler myös halusi päivittää vakavasti Saksan sotilaallista konetta. Hitler määräsi Saksan armeijasta, a'"rebirth", ja sopi Thyssenistä, ja yhdistynyt teräs työskentelee, tarkistus. Thyssenin teräksinen imperiumi oli uuden natsien sotakoneen kylmä teräksinen ydin, joka opasti 2. maailmasotaan, lopettaen miljoonia Euroopan poikki.

 Thyssenin ja Flickin voitot nousivat satoihin miljooniin vuonna 1934, ja pankki voor?, Handelin en? Scheepvaart ja UBC New Yorkissa oli rahan tulvillaan. Prescott Bushista tuli UBC:n toimitusjohtaja ja käsitteli uuden saksalaisen taloudellisen suunnitelman päivittäisiä toimintoja. Bushin osakkeet UBC:ssa nousivat huippuunsa Hitlerin uuden saksalaisen tilauksen kanssa. Mutta vaikka tuotanto nousi, tuttavien suosiminen teki myös.

 Maaliskuun 19., 1934 Prescott Bush antoi Averell Harrimanille kopion sinä päivänä, New York Times. Puolan hallitus sovelsi yhdistynyttä Silesian Steel Corporationia ja ylempää Silesian Coalia ja teräsyhtiötä ottaakseen komennon, from'"German, ja amerikkalaiset edut, huonon" rehottavan "hoidon, liiallisen lainan, kuvitellun kirjanpidon ja uhkapelin arvopapereissa" takia"." Puolan hallitus vaati omistajilta yhtiötä, jolla oli yli 45 prosentin osuus Puolan terästuotannosta, maksaakseen ainakin sen täyttä osuutta mätkäytyksistä. Bush ja Harriman lopulta palkkaisivat asianajaja John Foster Dullesin auttamaan peittelyä, mitkään sopimattomuudet, jotka saattavat nousta tutkivan tutkimuksen alla.

 Hitlerin Puolan miehittäminen vuonna 1939 lopetti väittelyn yhdistyneestä Silesian Steel Corporationista ja ylemmästä Silesian Coalista ja teräsyhtiöstä. Natsit poistivat puolalaisen hallituksen Thyssenistä, näpäys ja Harrimanin teräsyhtiö, ja aikoi korvata palkkatyöntekijät. Alun perin Hitler lupasi Stalinille, että ne jakaisivat Puolaa ja käyttäisivät neuvostoliittolaisia vankeja orjina puolalaisissa tehtaissa. Koskaan Hitlerin lupaus ei itse asiassa toteutunut, ja hän lopulta hyökkäsi Venäjään.

 1940-luku: Tavalliseen tapaan

 Yhdistynyt Silesian Steel Corporation sijaitsi Oswiecimin puolalaisen kaupungin lähellä, yksi Puolan rikkaimmista mineraalialueista. Se oli, Hitler, missä pystytetty, Auschwitzin keskitysleiri. Kun suunnitelma työskennellä neuvostoliittolaiset vangit raukesivat, natsit siirsivät juutalaisia, kommunisteja, mustalaisia ja muita vähemmistöväestöjä leiriin. Auschwitzin vangit, jotka pystyi olemaan 30 eri yhtiöön, työ, jota on lähetetty. Yksi yhtiöistä oli valtava yhdistynyt Silesian Steel Corporation.

 "Mitättömyyden teki yhteyden aikaisemmin yhdistyneen Silesian Steel Corporationin, Auschwitzin ja Prescott Bushin välillä", John Loftus kertoi meteliä.

 "Se oli syy, miksi Auschwitz rakennettiin siellä. Hiili-ottolainausta voitiin jalostaa joko hiileksi tai lisäaineiksi ilmailua varten, bensiini."

 , Vaikka Thyssen ja Flickin yhdistynyt teräs olivat niiden hallussa, Euroopan poikki Hitlerin maahanhyökkäykset pelästyttivät niitä, palauttaen mieleen muistoja WORLD WAR I. Thyssenistä, ja näpäys myi yhdistyneen teräksen UBC:lle. Bushin Harrimanin ja hallinnon täydellisen valvonnan alla yhtiöstä tuli Silesianin amerikkalainen yhtiö, joka tuli osaksi UBC:n ja Harrimanin 15 yhtiön salkkua. Thyssen nopeasti muutti Sveitseen ja myöhemmin, Ranska, kätkeytyä terrorista pian olemassa, jonka päästi valloilleen natsien sotakone, jota hän oli auttanut rakentamaan.

 "Prescott Bush hoiti" annosta orjatyövoimaa Puolassa, hollantilaisen tiedusteluagentin mukaan. Vuonna 1941 orjatyöstä oli tullut natsien sotakoneen elinehto. Puolan rikkaan teräksen ja hiilikentän resurssit näyttelivät olennaista roolia Hitlerin Euroopan miehittämisessä.

 Highamin, Hitlerin ja amerikkalaisten liikemiesten veljeyden mukaan "kiinnostava jatkuva liittouma ei ainoastaan etsinyt 2. maailmasodan aikana mutta tuki mielikuvaa neuvottelurauhasta, joka sulkisi Euroopan minkään uudelleenjärjestelyn pitkin vapaamielisia linjoja, Saksan kanssa. Se lähtisi, kuten sen jäännös-poliisi toteaa, joka sijoittaisi veljeyden taloudellisen, teollisen ja poliittisen autonomian sodan jälkeiseen hallussapitoon."

 Kuusi päivää Pearl Harborin jälkeen ja USAn sodan julistus 1941:n lopussa, presidentti Franklin D. Roosevelt, valtiovarainministeri Henry Morgenthau ja USA:n oikeuministeri Francis Biddle allekirjoitti kaupan vihollislain kanssa, joka kielsi mitkään liikemaailmat USAn sodan vihollisten kanssa. Prescott Bush jatkoi tavalliseen tapaan, auttaen Euroopan natsien miehittämistä ja toimittaen resursseja aseistusta varten, joka lopulta avattaisiin taistelussa Saksaa vastaan, amerikkalaiset juotteet.

 Lokakuun 20., 1942 ja natsien liiketoimintasopimuksensa Thyssenin kanssa Yhdysvaltojen hallitus oli saanut tarpeeksi Prescott Bushista. Kesän aikana New York Tribune oli paljastanut Bushin ja Thyssenin, joka, tribuuni nimitti "Hitlerin enkeliä". Kun USAn hallitus näki UBC:n kirjat, ne huomasivat, että Bushin pankki ja sen osakkeenomistajat "ovat pidätettynä hyväksi ... Thyssenin perheen jäsenet [ja], on kansalaisten omaisuus ... määritetystä vihollismaasta." Seitsemän UBC-osuuden-haltijan luettelo oli:

E. Roland Harriman – 3991 osaketta
Cornelis Lievense – 4 osaketta
Harold D.Pennington – 1 osuutta
Ray Morris–– 1 osuutta
Prescott S. Bush – 1 osuutta
H.J. Kouwenhoven – 1 osuutta
Johann G. Groeninger – 1 osuutta

 UBC-kirjat myös paljastivat suunnattoman joukon rahaa ja holdingyhtiöitä, joita on johdettu Thyssensiltä, ja hallitus tajusi, että UBC oli juuri oikea jäävuoren huippu. Marraskuun 17., 1942 USAn hallitus myös otti Silesianin amerikkalaisen yhtiön haltuunsa mutta ei syyttänyt Bushia, sillä, syyt, miksi Higham pani aiemmin merkille. Yhtiöt saivat käyttää holhoojatoimistoa hallitus Alien Propertyn sisällä kiinniotolla – ei auttaen natseja. Vuonna 1943 silti omistaen osakkeensa Prescott Bush erosi UBC:lta ja jopa auttoi keräämään rahaa war-related? kansallisen sotarahaston puheenjohtajana, kymmenet syyt.

 Sodan jälkeen Hollannin hallitus alkoi tutkia hollantilaisen kuningasperheen joidenkin jalokivien olinpaikkaa, jonka natsit varastivat. Ne alkoivat tutkia Scheepvaartin kirjoja, pankki voor?, Handelin en?. Kun ne löysivät Silesianin amerikkalaisen yhtiön tapahtumapaperit, ne alkoivat tehdä pankinjohtaja H.J. Kounhovenille monia kysymyksiä. Kouwenhoven järkyttyi löydöstä ja pian matkusti New Yorkiin kertoakseen Prescott Bushille. Hollantilaisen tiedustelupalvelun mukaan Kouwenhoven tapasi Prescottin vähän myöhemmin, joulu, 1947. Kaksi viikkoa myöhemmin Kouwenhoven ilmeisesti kuoli sydänkohtaukseen.

 1950-luku: Bush myy UBC:n varaston

 Vuoteen 1948 mennessä Fritz Thyssenin elämä oli raunioina. Jonka oltuansa panivat natsit vankilaan, liittotuneet panivat hänet vankilaan ja kuulustellaan laajalti mutta ei täydellisesti, USAn tutkijoiden toimesta. Thyssen ja näpäys tilattiin maksullisiin sotakorvauksiin ja palveltiin, ajoittaa vankilassa niiden julmia rikoksia varten ihmisyyttä vastaan.

 Helmikuun 8., 1951 Fritz Thyssen kuoli katkerasti Argentiinassa 78:n ikäisenä. Thyssen oli vihainen tavasta, jolla häntä hoidettiin Euroopan toimesta sodan jälkeen, ja miten historia muistaisi häntä Hitlerin tärkeimpänä ja huomattavana rahoittajana.

 Kun Thyssen kuoli, ulkomainen omaisuuden holhooja vapautti unioni Banking Corporationin omaisuudet Brown Brothers Harrimanille. Jäljellä olevat osakkeenomistajat muuttivat osakkeensa rahaksi ja hiljaa purkivat loppuosan UBC:n henkirahoja.

 Prescott Bush sai 1.5 miljoonaa dollaria osaansa varten UBC:sta. Tuo raha mahdollisti Bushin auttaa hänen poikaansa, George Herbert Walker Bush, pystyttämään hänen ensimmäisen rojaltiliikeyrityksensä, Overby Development Company, tuota samaa vuotta. Se oli myös hyödyllinen, kun Prescott Bush jätti liikemaailman kirjoittamaan julkisen areenan 1952:een onnistuneella senaatin kampanjalla Connecticutissa. Lokakuun 8., 1972 Prescott Bush kuoli syöpään ja hänen tahtonsa säädettiin vähän myöhemmin.

 Vuonna 1980 kun George H.W. Bush valittiin varapresidentiksi, hän sijoitti isänsä perhe-inherence?n sokeaan luottamukseen. Hänen vanha ystävänsä ja viiriäiinmetsästyskumppani hoitivat säätiötä, William Stamps Farish III. Hoitaa perherikkautta Bushin Farishin valinta paljastaa täysin, sikäli että se osoittaa, että entinen presidentti saattaa tietää täsmälleen, missä, osa hänen perinnöstänsä, joka on alettu. Farishin isoisä, William Farish Jr. maaliskuun 25., 1942, ei anonut "mitään kamppailua" vehkeilemiseen natsien Saksan kanssa, kun taas, normaalin öljyn presidentti New Jerseyssä. Senaattori Harry Truman kuvasi häntä julkisesti "maanpetoksen" lähestymistä hyötymisessä natsien sotakoneen ulkopuolella. Normaali öljy, investoi miljoonia IG Farbenissa, jotka avasivat bensiinitehtaan Auschwitzin sisällä vuonna 1940. Miljardeilla periytyneillä "Postimerkeilla" oli lisää verta sillä silloin, Bush, jotta UBC:n varaston todiste olisi turvallinen hänen 12 vuotensa aikana presidentin politiikassa.

 Siitä on 60 vuotta, kun, yksi 20:n vuosisadan suurista rahanpesuskandaaleista, lopetettu, ja vasta nyt me alamme nähdä maailmanhistorian tämän tärkeän kauden todellisia historiallisia näkökohtia, historia, jossa jäljellä olevat joukkotuho-eloon jääneet anovat humaanisuutta "unohtaakseen koskaan".

 Loftus uskoo, että historia katselee Prescott Bushia yhtä tylysti kuin Thyssen. "Se on riittävän huono, että Bushin perhe auttoi keräämään rahaa Thysseniin antaakseen Hitlerille alkunsa 1920-luvulla, mutta avun ja lohdun antaminen viholliselle ajoissa sodasta on maanpetos. Bushin pankki auttoi Thyssensiä tekemään natsien teräksen, joka lopetti liittoutuneita juotteita. Yhtä huono sillä rahoittaminen natsien sotakone saattaa näyttää, auttaen ja yllyttäen joukkotuhoa, oli huonompi. Thyssenin hiilikaivokset käyttivät juutalaisia orjia, aivan kuin ne olivat kertakäyttöisiä kemikaaleja. Thyssenin perhe-komerossa on kuusi miljoonaa luurankoa, ja suunnaton joukko rikollisia ja historiallisia kysymyksiä, jotka vastataan Bushin perheen rikoskumppanuudesta."

 Ei ole mitään kysymystä, että Bushin perheen tarvitsee lahjoittaa ainakin 1.5 miljoonaa dollaria oikeaan joukkotuhonkorvausrahastoon. Koska Prescott Bush on kuollut, ainoa tapa olla korvauksena on hänen maatilansa pääperijöiden hyvitettävä eloon jääneiden orjien ja orjien perheiden, jotka kuolivat Bushissa ja Thyssenin hiilikaivoksissa, kanssa. Jos Bushin perhe-jätteet antaa rahaa korvatakseen Prescott Bushin osallistumista joukkotuhoon, se on kuin kieltäisi joukkotuhon itse ja niiden rooli yhdessä maailmanhistorian pimeimmistä hetkistä.

 Erikoinen John Loftusin ansiosta Emmyn voittoisa toimittaja, Florida Holocaustin museon kirjoittaja ja nykyinen presidentti.

 

 

 

ISOISÄ BUSH

President George W. Bush's grandfather, Prescott Bush made considerable profits off Auschwitz slave labor. In fact, President Bush himself is an heir to these profits from the holocaust which were placed in a blind trust in 1980 by his father, former president George Herbert Walker Bush.

Throughout the Bush family's decades of public life, the American press has gone out of its way to overlook one historical fact – that through Union Banking Corporation (UBC), Prescott Bush, and his father-in-law, George Herbert Walker, along with German industrialist Fritz Thyssen, financed Adolf Hitler before and during World War II. It was first reported in 1994 by John Loftus and Mark Aarons in The Secret War Against the Jews: How Western Espionage Betrayed the Jewish People.

The US government had known that many American companies were aiding Hitler, like Standard Oil, General Motors and Chase Bank, all of which was sanctioned after Pearl Harbor

A classified Dutch intelligence file which was leaked by a courageous Dutch intelligence officer, along with newly surfaced information from U.S. government archives, "confirms absolutely," John Loftus says, the direct links between Bush, Thyssen and genocide profits from Auschwitz.

The business connections between Prescott Bush and Fritz Thyssen were more direct than what has been previously written. This new information reveals how Prescott Bush and UBC, which he managed directly, profited from the Holocaust. A case can be made that the inheritors of the Prescott Bush estate could be sued by survivors of the Holocaust and slave labor communities. To understand the complete picture of how Prescott Bush profited from the Holocaust, it is necessary to return to the year 1916, where it all began.

Post World War I: Thyssen Empire On The Ropes

By 1916, August Thyssen could see the writing on the wall. The "Great War" was spinning out of control, grinding away at Germany's resources and economy. The government was broke and his company, Thyssen & Co., with 50,000 German workers and annual production of 1,000,000 tons of steel and iron, was buckling under the war's pressure. As the main supplier of the German military, August Thyssen knew Germany would be defeated once the US entered the war.

At 74, "King" August Thyssen knew he was also running out of time. His first born "prince" Friedrich (Fritz) Thyssen, had been groomed at the finest technical business schools in Europe and was destined to inherit his father's estimated $100,000,000 fortune and an industrial empire located at Muehhlheim on the Ruhr.

In addition to Fritz, plans were also made for the second son Heinrich. At the outbreak of the war, Heinrich Thyssen discreetly changed his citizenship from German to Hungarian and married the Hungarian aristocrat Baroness Margrit Bornemisza de Kaszon. Soon Heinrich Thyssen switched his name to Baron Thyssen Bornemisza de Kaszon.

Near the end of World War I, August Thyssen opened the Bank voor Handel en Scheepvaart in Rotterdam. The neutral Holland was the perfect location outside of Germany to launder assets from the August Thyssen Bank in Berlin when the financial demands of the Allied forces surfaced. But the war ended much sooner than even Thyssen calculated and what developed caught the "Rockefeller of the Ruhr" off guard.

On November 10, 1918, German socialists took over Berlin. The following morning at 5 a.m., what was left of Germany surrendered to the Allies, officially ending World War I. "At the time of the Armistice and the signing of the Treaty of Versailles, my Father and I were deeply saddened by the spectacle of Germany's abject humiliation," Thyssen recalled later in his autobiography, I Paid Hitler.

After the war, chaos descended on Germany as food ran short. Winter was looming over a starving nation when on Dec. 7, 1918, the socialist Spartacists League came knocking on the Thyssen Villa with armed militia. August and Fritz were arrested and dragged from jail to jail across Germany for four days. Along the way, they were lined up in staged executions designed to terrorize them.

It worked. When released, the two Thyssens were horrified at the new political climate in their beloved Germany. They could not accept that Germany was responsible for its own demise. All Germany's problems, the Thyssens felt, "have almost always been due to foreigners." It was the Jews, he and many others believed, who were secretly behind the socialist movement across the globe.

Meanwhile Fritz's younger brother Baron Thyssen Bornemisza de Kaszon moved to Rotterdam and became the principal owner of the Bank voor Handel en Scheepvaart. All the Thyssens needed now was an American branch.

1920s: The Business Ties That Bind

Railroad baron E.H. Harriman's son Averell wanted nothing to do with railroads, so his father gave him an investment firm, W.A. Harriman & Company in New York City. E.H. hired the most qualified person in the country to run the operation, George Herbert Walker. Averell hired his little brother Edward Roland "Bunny" Harriman as a vice president.

By 1920, George Herbert Walker had already built a fortune in Missouri. Walker, a charismatic former heavyweight boxing champion, was a human pit bull. He lived life to the fullest, owning mansions around the east coast and one of the most extravagant apartments in Manhattan. His hobbies were golf, hunting, drinking scotch and beating his sons to a pulp. Elsie Walker, one of Walker's grandchildren described Walker as a "tough old bastard" whose children had no love "for their father." He was also a religious bigot who hated Catholics, although his parents raised him to be one. According to other sources, he also did not like Jews.

In 1922, Averell Harriman traveled to Germany to set up a W.A. Harriman & Co. branch in Berlin. The Berlin branch was also run by Walker. While in Germany, he met with the Thyssen family for the first time. Harriman agreed to help the Thyssens with their plan for an American bank.

The following year, a wounded Germany was growing sicker. The government had no solution and froze while Germany rotted from within. With widespread strikes and production at a near standstill, Fritz Thyssen later recalled, "We were at the worst time of the inflation. In Berlin the government was in distress. It was ruined financially. Authority was crumbling. In Saxony a communist government had been formed and the Red terror, organized by Max Hoelz, reigned through the countryside. The German Reich ... was now about to crumble."

In October, 1923, an emotionally desperate Fritz Thyssen went to visit one of his and Germany's great military heroes, General Erich Ludendorff. During the 1918 socialist rule in Berlin, Ludendorff organized a military resistance against the socialists and the industrialists were in great debt to him. When Thyssen met with Ludendorff, they discussed Germany's economic collapse. Thyssen was apocalyptic, fearing the worst was yet to come. Ludendorff disagreed. "There is but one hope," Ludendorff said, "Adolph Hitler and the National Socialist party." Ludendorff respected Hitler immensely. "He is the only man who has any political sense." Ludendorff encouraged Thyssen to join the Nazi movement. "Go listen to him one day" he said to Thyssen.

Thyssen followed General Ludendorff's advice and went to a number of meetings to hear Hitler speak. He became mesmerized by Hitler. "I realized his orator gifts and his ability to lead the masses. What impressed me most however was the order that reigned over his meetings, the almost military discipline of his followers."

Thyssen arranged to meet privately with Hitler and Ludendorff in Munich. Hitler told Thyssen the Nazi movement was in financial trouble, it was not growing fast enough and was nationally irrelevant. Hitler needed as much money as possible to fight off the Communists/Jewish conspiracy against Europe. Hitler envisioned a fascist German monarchy with a nonunion, antilock national work force.

Thyssen was overjoyed with the Nazi platform. He gave Hitler and Ludendorff 100,000 gold marks ($25,000) for the infant Nazi party. Others in the steel and coal industries soon followed Thyssen's lead, although none came close to matching him. Many business leaders in Germany supported Hitler's secret union-hating agenda. However, some donated because they feared they would be left out in the cold if he actually ever seized power.

Most industry leaders gave up on Hitler after his failed coup in 1923. While Hitler spent a brief time in jail, the Thyssens, through the Bank voor Handel en Scheepvaart, opened the Union Banking Corporation in 1924.

Union Banking Corporation

Early in 1924, Hendrick J. Kouwenhoven, the managing director of Bank voor Handel en Scheepvaart, traveled to New York to meet with Walker and the Harriman brothers. Together, they established The Union Banking Corporation. The UBC's headquarters was located at the same 39 Broadway address as Harriman & Co.

As the German economy recovered through the mid to late ‘20s, Walker and Harriman's firm sold over $50,000,000 worth of German bonds to American investors, who profited enormously from the economic boom in Germany. In 1926, August Thyssen died at the age of 84. Fritz was now in control of one of the largest industrial families in Europe. He quickly created the United Steel Works (USW), the biggest industrial conglomerate in German history. Thyssen hired Albert Volger, one of the Ruhr's most influential industrial directors, as director General of USW.

Thyssen also brought Fredich Flick, another German family juggernaut, on board. Flick owned coal and steel industries throughout Germany and Poland and desperately wanted to invest into the Thyssen empire. One of the primary motivations for the Thyssen/Flick massive steel and coal merger was suppressing the new labor and socialist movements.

That year in New York, George Walker decided to give his new son in law, Prescott Bush, a big break. Walker made Bush a vice president of Harriman & Co. Prescott's new office employed many of his classmates from his Yale class of 1917, including Roland Harriman and Knight Woolley. The three had been close friends at Yale and were all members of Skull and Bones, the mysterious on-campus secret society. Despite the upbeat fraternity atmosphere at Harriman & Co., it was also a place of hard work, and no one worked harder than Prescott Bush.

In fact, Walker hired Bush to help him supervise the new Thyssen/Flick United Steel Works. One section of the USW empire was the Consolidated Silesian Steel Corporation and the Upper Silesian Coal and Steel Company located in the Silesian section of Poland. Thyssen and Flick paid Bush and Walker generously, but it was worth every dime. Their new business arrangement pleased them all financially, and the collective talents of all four men and their rapid success astonished the business world.

In the meantime Hitler and the Nazi party were broke. Since the German economic recovery, members and donations had dried up, leaving the Nazi movement withering on the vine. In 1927, Hitler was desperate for cash; his party was slipping into debt. Hitler told his private secretary Rudolf Hess to shake down wealthy coal tycoon and Nazi sympathizer Emil Kirdorf. Kirdorf paid off Hitler's debt that year but the following year, he too had no money left to contribute.

In 1928, Hitler had his eyes on the enormous Barlow Palace located in Briennerstrasse, the most aristocratic section of Munich. Hitler wanted to convert the palace into the Nazi national headquarters and change its name to the Brown House but it was out of his price range. Hitler told Hess to contact Thyssen. After hearing the Hess appeal, Thyssen felt it was time to give Hitler a second chance. Through the Bank voor Handel en Scheepvaart, Thyssen said he "placed Hess in possession of the required funds" to purchase and redesign the Palace. Thyssen later said the amount was about 250,000 marks but leading Nazis later claimed that just the re-molding cost over 800,000 marks (equivalent to $2 million today).

Regardless of the cost, Hitler and Thyssen became close friends after the purchase of the Brown House. At the time, neither knew how influential that house was to become the following year when, in 1929, the great depression spread around the world. With the German economic recovery up in flames, Hitler knew there was going to be a line out the door of industrialists waiting to give him cash.

1930s: Hitler Rises – Thyssen/Bush Cash In

Thyssen would later try to claim that his weekends with Hitler and Hess at his Rhineland castles were not personal but strictly business and that he did not approve of most of Hitler's ideas, but the well-known journalist R.G Waldeck, who spent time with Thyssen at a spa in the Black Forest, remembered quite differently. Waldeck said when he and Thyssen would walk through the cool Black Forest in 1929-30, Thyssen would tell Waldeck that he believed in Hitler. He spoke of Hitler "with warmth" and said the Nazis were "new men" that would make Germany strong again. With the depression bleeding Europe, Thyssen's financial support made Hitler's rise to power almost inevitable.

The great depression also rocked Harriman & Co. The following year, Harriman & Co. merged with the London firm Brown/Shipley. Brown/Shipley kept its name, but Harriman & Co. changed its name to Brown Brothers, Harriman. The new firm moved to 59 Wall St. while UBC stayed at 39 Broadway. Averell Harriman and Prescott Bush reestablished a holding company called The Harriman 15 Corporation. One of the companies Harriman had held stock in was the Consolidated Silesian Steel Company. Two thirds of the company was owned by Friedrich Flick. The rest was owned by Harriman.

In December 1931, Fritz Thyssen officially joined the Nazi party. When Thyssen joined the movement, the Nazi party was gaining critical mass around Germany. The charismatic speeches and persona of Hitler, the depression and the Thyssen's Bank voor Handel en Scheepvaart all contributed to Hitler's sudden rise in popularity with the German people.

In September 1932, Thyssen invited a group of elite German industrial tycoons to his castle to meet with Hitler. They spent hours questioning Hitler, who answered all their questions with the'"utmost satisfaction," Thyssen remembered. The money poured in from the industrial circles mostly due to Hitler's "monarchistic attitude" towards labor and issues of class.

But by November, German voters grew weary of Hitler's antidemocratic tendencies and turned to the Communist party, which gained the most seats in the fall election. The Nazis lost a sweeping 35 seats in the Reichstag, but since the Nazis were already secretly negotiating a power sharing alliance with Hindenberg that would ultimately lead to Hitler declaring himself dictator, the outcry of German voters was politically insignificant.

By 1934, Hindenberg was dead and Hitler completely controlled Germany. In March, Hitler announced his plans for a vast new highway system. He wanted to connect the entire Reich with an unprecedented wide road design, especially around major ports. Hitler wanted to bring down unemployment but, more importantly, needed the new roads for speedy military maneuvers.

Hitler also wanted to seriously upgrade Germany's military machine. Hitler ordered a'"rebirth of the German army" and contracted Thyssen and United Steel Works for the overhaul. Thyssen's steel empire was the cold steel heart of the new Nazi war machine that led the way to World War II, killing millions across Europe.

Thyssen's and Flick's profits soared into the hundreds of millions in 1934 and the Bank voor Handel en Scheepvaart and UBC in New York were overflowing with money. Prescott Bush became managing director of UBC and handled the day-to-day operations of the new German economic plan. Bush's shares in UBC peaked with Hitler's new German order. But while production rose, cronyism did as well.

On March 19, 1934, Prescott Bush handed Averell Harriman a copy of that day's New York Times. The Polish government was applying to take over Consolidated Silesian Steel Corporation and Upper Silesian Coal and Steel Company from'"German and American interests" because of rampant "mismanagement, excessive borrowing, fictitious bookkeeping and gambling in securities." The Polish government required the owners of the company, which accounted for over 45% of Poland's steel production, to pay at least its full share of back taxes. Bush and Harriman would eventually hire attorney John Foster Dulles to help cover up any improprieties that might arise under investigative scrutiny.

Hitler's invasion of Poland in 1939 ended the debate about Consolidated Silesian Steel Corporation and Upper Silesian Coal and Steel Company. The Nazis knocked the Polish Government off Thyssen, Flick and Harriman's steel company and were planning to replace the paid workers. Originally Hitler promised Stalin they would share Poland and use Soviet prisoners as slaves in Polish factories. Hitler's promise never actually materialized and he eventually invaded Russia.

1940s: Business As Usual

Consolidated Silesian Steel Corporation was located near the Polish town of Oswiecim, one of Poland's richest mineral regions. That was where Hitler set up the Auschwitz concentration camp. When the plan to work Soviet prisoners fell through, the Nazis transferred Jews, communists, gypsies and other minority populations to the camp. The prisoners of Auschwitz who were able to work were shipped to 30 different companies. One of the companies was the vast Consolidated Silesian Steel Corporation.

"Nobody's made the connection before between Consolidated Silesian Steel Corporation, Auschwitz and Prescott Bush," John Loftus told Clamor.

"That was the reason why Auschwitz was built there. The coal deposits could be processed into either coal or additives for aviation gasoline."

Even though Thyssen and Flick's Consolidated Steel was in their possession, Hitler's invasions across Europe spooked them, bringing back memories of World War I. Thyssen and Flick sold Consolidated Steel to UBC. Under the complete control of Harriman and management of Bush, the company became Silesian American Corporation which became part of UBC and Harriman's portfolio of 15 corporations. Thyssen quickly moved to Switzerland and later France to hide from the terror about to be unleashed by the Nazi war machine he had helped build.

A portion of the slave labor force in Poland was "managed by Prescott Bush," according to a Dutch intelligence agent. In 1941, slave labor had become the lifeblood of the Nazi war machine. The resources of Poland's rich steel and coal field played an essential part in Hitler's invasion of Europe.

According to Higham, Hitler and the Fraternity of American businessmen "not only sought a continuing alliance of interests for the duration of World War II, but supported the idea of a negotiated peace with Germany that would bar any reorganization of Europe along liberal lines. It would leave as its residue a police state that would place the Fraternity in postwar possession of financial, industrial, and political autonomy."

Six days after Pearl Harbor and the US declaration of war at the end of 1941, President Franklin D. Roosevelt, Secretary of the Treasury Henry Morgenthau and US Attorney General Francis Biddle signed the Trading With the Enemy Act, which banned any business interests with US enemies of war. Prescott Bush continued with business as usual, aiding the Nazi invasion of Europe and supplying resources for weaponry that would eventually be turned on American solders in combat against Germany.

On October 20, 1942, the U.S. government had had enough of Prescott Bush and his Nazi business arrangements with Thyssen. Over the summer, The New York Tribune had exposed Bush and Thyssen, whom the Tribune dubbed "Hitler's Angel." When the US government saw UBC's books, they found out that Bush's bank and its shareholders "are held for the benefit of ... members of the Thyssen family, [and] is property of nationals ... of a designated enemy country." The list of seven UBC share holders was:

E. Roland Harriman – 3991 shares
Cornelis Lievense – 4 shares
Harold D.Pennington – 1 share
Ray Morris–– 1 share
Prescott S. Bush – 1 share
H.J. Kouwenhoven – 1 share
Johann G. Groeninger – 1 share

The UBC books also revealed the myriad of money and holding companies funneled from the Thyssens and the government realized UBC was just the tip of the iceberg. On November 17, 1942, The US government also took over the Silesian American Corporation, but did not prosecute Bush for the reasons Higham noted earlier. The companies were allowed to operate within the Government Alien Property custodian office with a catch – no aiding the Nazis. In 1943, while still owning his stock, Prescott Bush resigned from UBC and even helped raise money for dozens of war-related causes as chairman of the National War Fund.

After the war, the Dutch government began investigating the whereabouts of some jewelry of the Dutch royal family that was stolen by the Nazis. They started looking into books of the Bank voor Handel en Scheepvaart. When they discovered the transaction papers of the Silesian American Corporation, they began asking the bank manager H.J. Kounhoven a lot of questions. Kouwenhoven was shocked at the discovery and soon traveled to New York to inform Prescott Bush. According to Dutch intelligence, Kouwenhoven met with Prescott soon after Christmas, 1947. Two weeks later, Kouwenhoven apparently died of a heart attack.

1950s: Bush Sells UBC Stock

By 1948, Fritz Thyssen's life was in ruins. After being jailed by the Nazis, he was jailed by the Allies and interrogated extensively, but not completely, by US investigators. Thyssen and Flick were ordered to pay reparations and served time in prison for their atrocious crimes against humanity.

On February 8, 1951, Fritz Thyssen died bitterly in Argentina at the age of 78. Thyssen was angry at the way he was treated by Europe after the war and how history would remember him as Hitler's most important and prominent financier.

When Thyssen died, the Alien Property Custodian released the assets of the Union Banking Corporation to Brown Brothers Harriman. The remaining stockholders cashed in their stocks and quietly liquidated the rest of UBC's blood money.

Prescott Bush received $1.5 million for his share in UBC. That money enabled Bush to help his son, George Herbert Walker Bush, to set up his first royalty firm, Overby Development Company, that same year. It was also helpful when Prescott Bush left the business world to enter the public arena in 1952 with a successful senatorial campaign in Connecticut. On October 8th, 1972, Prescott Bush died of cancer and his will was enacted soon after.

In 1980, when George H.W. Bush was elected vice president, he placed his father's family inherence in a blind trust. The trust was managed by his old friend and quail hunting partner, William "Stamps" Farish III. Bush's choice of Farish to manage the family wealth is quite revealing in that it demonstrates that the former president might know exactly where some of his inheritance originated. Farish's grandfather, William Farish Jr., on March 25th, 1942, pleaded "no contest" to conspiring with Nazi Germany while president of Standard Oil in New Jersey. He was described by Senator Harry Truman in public of approaching "treason" for profiting off the Nazi war machine. Standard Oil, invested millions in IG Farben, who opened a gasoline factory within Auschwitz in 1940. The billions "Stamps" inherited had more blood on it then Bush, so the paper trail of UBC stock would be safe during his 12 years in presidential politics.

It has been 60 years since one of the great money laundering scandals of the 20th century ended and only now are we beginning to see the true historical aspects of this important period of world history, a history that the remaining Holocaust survivors beg humanity to "never forget."

Loftus believes history will view Prescott Bush as harshly as Thyssen. "It is bad enough that the Bush family helped raise the money for Thyssen to give Hitler his start in the 1920s, but giving aid and comfort to the enemy in time of war is treason. The Bush bank helped the Thyssens make the Nazi steel that killed Allied solders. As bad as financing the Nazi war machine may seem, aiding and abetting the Holocaust was worse. Thyssen's coal mines used Jewish slaves as if they were disposable chemicals. There are six million skeletons in the Thyssen family closet, and a myriad of criminal and historical questions to be answered about the Bush family's complicity."

There is no question that the Bush family needs to donate at least $1.5 million to the proper holocaust reparation fund. Since Prescott Bush is dead, the only way to compensate is for the main inheritors of his estate to make amends with surviving slaves and the families of slaves who died in Bush and Thyssen's coal mines. If the Bush family refuses to contribute the money to compensate for Prescott Bush's involvement in the Holocaust, it is like denying the Holocaust itself and their role in one of the darkest moments in world history.

Special thanks to John Loftus, Emmy winning journalist, author and current president of the Florida Holocaust Museum.