Kaksi tapausta;

1. Syvänmerenen tutkimusalukset, Mir 1 ja 2

Valmistettu Rauma-Repolan Lokomon tehtaalla Tampereella v.1987.

        Alukset nousivat taas otsikoihin kun venäläiset "ottivat pohjoisnavan hallintaansa" 2.8.2007. Historiaa lyhyesti yksinkertaistettuna;

•  venäjän tiedeakatemia tilasi alukset v.1985 Rauma-Repolalta, joka oli ainoa yritys maailmassa, joka pystyi ne valmistamaan
•  Pariisin rauhansopimus kieltää Suomelta sukellusveneiden pitämisen tai valmistamisen
•  amerikkalaiset eivät uskoneet että Suomessakaan onnistutaan valmistamaan laite, jolla pystytään sukeltamaan 6 kilometrin syvyyteen, joten usa:n ulkoministeriö eikä myöskään puolustusministeriö Pentagon vastustanut hanketta
•  mutta kun kävi ilmi, että alukset pystyttiinkin tekemään alkoi amerikkalaisten uhkailu
•  george bush vanhempi (cia:n entinen agentti) lähetti kirjeen presidentti Koivistolle, jossa bush kertoi Suomen aiheuttavan vakavan uhan maailmanlaajuiselle turvallisuudelle
•  Manu vastasi että; höpö höpö ! (tarkka sanamuoto löytyy valimoviestistä)
•  myös muut usa:n viranomaiset uhkailivat Suomea, suurlähettiläät jne eli v. 1986 käsissä oli "kriisi"
•  Rauma-Repola pakotettiin uhkailulla ja kiristyksellä luopumaan laitteiden valmistuksesta, josta olisi mahdollisesti tullut jopa Rauma-Repolan päätoimiala

Seuraava juttu on kopioitu suoraan osoitteesta; http://www.metallitekniikka.fi/doc.te?f_id=506071

Laitoin sen tähän varmuudeksi, jos alkuperäinen linkki häipyy. Kuvat lisätty muualta.

Toinen hyvä linkki; http://www.svy.info/valimoviestit/valimoviesti_1_07.pdf , alkaen sivulta 10 (sieltä käy ilmi mm. että bushi vahempi uhkaili suomea, ellei linkki enää toimi, juttu löytyy tallennettuna näille sivuille; valimoviesti_1_07.pdf

Näillä kiistanalaisilla sukelluslaitteilla on mm. kuvattu:

•  Titanicin hylky 1991-1992 ja Titanic elokuva 1997
•  taistelulaiva Bismarkin hylky
•  uponnut ydinsukellusvene Kursk
•  + noin 50 syvänmeren operaatiota
•  ja viimeisimpänä viety venäläisten lippu pohjoisnavalle, jäätikön alle

 

 

 

Tauno Matomäki:

CIA tuhosi Rauma-Repolan parhaan bisneksen

[Juha-Pekka Kervinen 22.10.2003, 20:34]

 

Meriteknologiaa varten 1980-luvulla perustettu Rauma-Repola Oceanics purettiin CIA:n painostuksen pakottamana. Vuorineuvos Tauno Matomäki korjaa nyt yhtiön aikanaan julkisuuteen syöttämän tahallisen väärän tiedon, että syynä olisi ollut tilausten puute.

Metsoa ei olisi ja Rauma-Repolan suurin toimiala olisi syvänmerenlaitteet. Matomäen mukaan näin olisi saattanut käydä, ellei Yhdysvallat olisi näkymättömillä mutta tehokkailla keinoilla tuhonnut suomalaisten bisnestä.

Tapahtumien syy on Rauma-Repolan Neuvostoliittoon 1980-luvulla toimittamat syvänmeren sukellusalukset Mir I ja Mir II. Kaksi kuuteen kilometriin sukeltavaa tutkimusvedenalaista käsittänyt toimitus sai aikaan painostavan diplomaattisen tilanteen Suomen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välille. Kriisin seurauksena Yhdysvaltain salainen palvelu CIA tuhosi Rauma-Repolalta erittäin lupaavan bisnesalueen, josta oli määrä kehittää yksi yhtiön päätoimialoista.

- Perustimme Rauma-Repola Oceanics Oy:n nimenomaan siksi, että jos hankkeessa käy huonosti, niin uhri olisi vain tämä tytär eikä koko yhtiö, Tauno Matomäki sanoo.

Nappiin osuneen tuotekehityksen ja hanketta muutenkin seuranneen hyvän onnen ansiosta Mirit saatiin toimitettua ajallaan vuonna 1987. Siihen kuitenkin loppui Oceanicsin lupaavasti alkanut taival, vaikka hyvin maksavia ostajia pyöri ympärillä. Poliittinen riski toteutui täysimääräisenä. Oceanics perustettiin vuonna 1983 ja purettiin pian Mirien toimituksen jälkeen.

Rauma Repola syötti julkisuuteen tarinan, että lisää tilauksia ei vastoin odotuksia tullutkaan. Jopa hankkeeseen yhtiön sisällä osallistuneet ovat edelleen siinä käsityksessä, että "pääsylippu alalle oli liian kallis".

Totuus on toinen.

- Oceanics purettiin yksinomaan Pentagonin ja CIA:n painostuksen pakottamana, Tauno Matomäki sanoo.

- Meille kerrottiin sellaisten yritysten nimiä, jotka eivät olleet noudattaneet amerikkalaisten suosituksia. Ne olivat poikkeuksetta konkurssissa. Meitä vastaan olisi varmuudella käytetty tehokkaita kauppapoliittisia ja muita aseita. Pääsylippua alalle ei ollut lainkaan tarjolla. Meidät ammuttiin lennosta alas, Matomäki sanoo.

Konepajakonserni Rauma-Repola oli tuohon aikaan Suomen kuudenneksi suurin yritys, joka työllisti lähes 18 000 henkeä. Osaa yhtiön toiminnoista jatkaa nykyinen Metso Oyj. Jos Rauma-Repola olisi saanut rakentaa meriteollisuuttaan, yhtiö olisi Matomäen arvion mukaan saattanut valita sen päätoimialakseen ja myydä puunjalostuskoneisiin liittyvät toimintonsa. Rauma-Repola olisi tässä tapauksessa edelleen menestyvä yhtiö ja Metso olisi jäänyt syntymättä.

Sukellusalukset olivat Yhdysvalloille kuuma peruna, koska sillä itsellään ei ollut - eikä ilmeisesti ole edelleenkään - yhtä syvälle sukeltavia ja yhtä toimintakykykyisiä aluksia kuin venäläiset Mir I ja Mir II. Ne ovat tänäkin päivänä ylivoimaisesti parhaat tähän tarkoitukseen tehdyt alukset. Mirit esiintyvät näyttävästi esimerkiksi James Cameronin Titanic-elokuvassa. Niillä tehtiin myös ensimmäiset tutkimukset uponneeseen Kursk-sukellusveneeseen. Syvänmeren sukellusalukset työskentelevät turvallisuussyistä pareittain samalta tukialukselta.

Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon pelkäsi venäläisten pääsevän Mireillä esimerkiksi noukkimaan pois ydinsukellusveneiden paikannuslaitteita, joita amerikkalaisilla on valtamerten pohjalla. Matomäellä ei ole tietoa, että Mirejä olisi todella käytetty sotilaallisiin tarkoituksiin, mutta "piru sen tietää, mitä kaikkea niillä voisi tehdä".

Embargon puristuksessa

Tauno Matomäki tiesi alusta alkaen sukellusalushankkeen suurvaltapoliittiset vaarat. Neuvostoliitto tilasi alukset alunperin 1980-luvun alussa kanadalaiselta yhtiöltä, jonka piti tehdä 600 barin painetta kestävät miehistöpallot titaanista. Hanke ei onnistunut osin teknisistä syistä, mutta olennaisesti poliittisen painostuksen vuoksi. Toimitukset rikkoivat Yhdysvaltain asettamaa embargoa eli huipputekniikan vientikieltoa Neuvostoliittoon. Kanada oli allekirjoittanut sopimuksen. Suomi ei ollut vientikieltoa allekirjoittanut, koska ei halunnut ärsyttää Neuvostoliittoa.

"Oikeusnormia ei rikottu"   Yhdysvaltain toiminta Rauma-Repolaa kohtaan 1980-luvulla ei rikkonut kansainvälisen oikeuden normia. Näin arvioi Matomäen kertomaa painostusta Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi. Koskenniemi toimi tuohon aikaan juristina ulkoministeriössä ja seurasi läheltä amerikkalaisten ja muiden toimia vientikieltoasiassa.   - Olin tekemisissä vain diplomaattisen painostuksen kanssa. Tuntuu kuitenkin sinänsä uskottavalta että myös suoraan yritykseen olisi kohdistettu vastaavia toimia. Tästä nimenomaisesta tapauksesta en ole tätä ennen kuullut, Koskenniemi sanoo.   Valtioiden puuttuminen vierasmaalaisten yritysten toimintaan on Koskenniemen mukaan jatkuvasti arkipäivää kauppapolitiikassa.   - Kansainvälisessä oikeudessa vallitsee toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaate. Keskinäisen riippuvuuden maailmassa tämä pykälä on kuitenkin suurin piirtein tyhjentynyt todellisesta sisällöstä, Koskenniemi sanoo.   Juridinen ulottuvuus ei Koskenniemen mukaan ole Rauma-Repolan tapauksessa merkittävä. Paljon tärkeämpää voi olla asian saama huomio mediassa ja poliittisella tasolla.

Rauhansopimus kielsi Suomelta myös sukelluslaitteiden hallussapidon, mikä estää myös valmistuksen. Tämä pykälän todettiin virallisessa tulkinnassa kuitenkin tarkoittavan ainoastaan sotilaallisia sukellusaluksia. Mirit ovat tutkimusaluksia.

Neuvostoliiton tiedeakatemia pyysi Kanadan tilausten tyssättyä tarjoukset kolmelta mahdolliselta valmistajalta vuonna 1982. Rauma-Repolan lisäksi mukana olivat titaanispesialistit Ranskasta ja Ruotsista. Alkuinnostuksen jälkeen nämä kuitenkin vetäytyivät vähin äänin - ilmeisesti päästyään perille hankkeen poliittisista ulottuvuuksista.

Amerikkalaiset yrittivät estää Mirien valmistuksen ensin painostamalla presidentti Mauno Koivistoa. Presidentti George Bush lähetti asiasta kirjeen Koivistolle. Myöhemmin Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs ja maan varaulkoministeri kävivät erikseen taivuttelemassa Koivistoa.

Koiviston vastaus oli, että Suomen lain mukaan valtiovallalla ei ole mahdollisuuksia puuttua siihen millaisia tuotteita yksityiset yritykset kehittävät tai kenen kanssa ne käyvät kauppaa niin kauan kun ne eivät riko lakia. Lisäksi Koivisto korosti, että Neuvostokauppaa seurattiin erityisen tarkasti bilateraalisopimuksen edellyttämän 85 prosentin kotimaisuusasteen valvomiseksi.

Mauno Koivisto kertoo tapahtumista muistelmateoksensa Kaksi kautta luvussa Ongelmalliset sukelluspallot.

Matomäki vahvistaa, että diplomaattisilla toimilla ei ollut vaikutusta Rauma-Repolan päätökseen, vaan vasta suoraan yritykseen kohdistetulla konkreettisella painostuksella.

Matomäki joutui Mir-prosessin kestäessä läheisesti tutustumaan kummankin suurvallan ja myös niiden liittolaisten agenttien toimintaan.

- Asiaan liittyi runsaasti inhimillistä sähläämistä. Minun luonani ravasi porukkaa molemmista leireistä. CIA:n miehillä käyntikortissa luki reilusti tiedustelu-upseeri, muun maalaisilla ei. Eri Nato-maiden edustajat kävivät kimppuumme vuoron perään, kun he huomasivat mitä olimme tekemässä. Heitä harmitti, että olimme onnistuneet salassa etenemään niin pitkälle. Järjestön sisällä tieto ei näytä lainkaan kulkeneen, Matomäki muistelee.

Matomäki ja muut projektin johtohenkilöt olivat useaan otteeseen myös Yhdysvalloissa Pentagonin kuultavana.

Miksi Matomäki nyt haluaa puhua asiasta, josta on vaiennut kaksi vuosikymmentä?

- Nuorempi Bush ja Vladimir Putin ovat nyt niin hyviä kavereita, että tuskin heistä kumpikaan tällaisen eläkeläisen kimppuun välittää käydä, Matomäki tuumaa.

Lähetystö ei uskonut onnistumiseen

Yhdysvaltain suurlähetystö Helsingissä tiesi koko sukelluspallohankkeen ajan, mitä Rauma-Repolassa oli tekeillä.

- Heillä oli täällä kuitenkin teknisesti sivistymätöntä porukkaa, joka ei osannut arvioida projektia oikein. Hankkeen annettiin jatkua, koska amerikkalaiset pitivät aivan varmana, että kuuteen kilometriin sukeltavan pallon valu teräksestä ei onnistu. Kaikki aiemmat pallot oli tehty titaanilevyistä hitsaamalla, Matomäki sanoo.

Aluksen painetta kestävän miehistöpallon valmistus uudella menetelmällä oli Rauma-Repolalta insinööriteko, joka onnistui huippumetallurgien ja koko projektiryhmän sinnikkään työn ansiosta. Yhtiö allekirjoitti rohkeasti sopimuksen ennen kuin menetelmän toimivuudesta oli lopullista tietoa, ja otti näin suuren mutta hallitun riskin sekä teknisessä että kaupallisessa mielessä. Hinta oli kuitenkin niin hyvä, että innovaatiossa ei tarvinnut ensimmäisellä yrittämällä onnistua.

Sopulilauma Matomäen juoksutettavana

Julkisuudelta sukelluspallohanke pysyi ällistyttävästi salassa koko projektin ajan. Vasta luovutuksen jälkeen Rauma-Repola julkaisi asiasta tiedotteen.

- Toimittajien sopulilauma on uskomattoman helppo harhauttaa muualle penkomasta sellaisia asioita, mitä yritys haluaa pitää salassa. Useimmiten yritysten ulostuloissa on olennaisesti kysymys jonkin muun tavoitteen ajamisesta kuin sen mistä tiedotteessa puhutaan, Matomäki hekottelee.

Sukelluspalloista kyllä kirjoitettiin julkistuksen jälkeen satoja juttuja tiedotusvälineisiin, mutta kukaan ei osannut kysyä oikeita kysymyksiä.

Mirien 200 miljoonan markan projekti oli hyvä kauppa sekä myyjälle että ostajalle. Hanke onnistui paljon paremmin kuin kukaan oli uskaltanut toivoa. Rauma-Repolan maine Mirien valmistajana elää edelleen vahvana. Matomäki on saanut tänä vuonnakin tiedusteluja syvänmeren alusten valmistuksesta. Kansainväliset konsortiot ovat kiinnostuneita jopa 12 kilometriin sukeltavista aluksista. Matomäen mukaan sellaisen rakentaminen on teknisesti mahdollista, mutta poliittisesti ei.

Eläkepäivinään Tauno Matomäki sanoo keskittyvänsä sukelluspallobisnestä turvallisempiin hommiin. Hän on Otavan hallituksen puheenjohtaja ja jäsen muutaman pienemmän yrityksen hallituksessa. Harrastuksenaan hän kokoaa nakkilalaisen kotikylänsä Matomäen rakennushistoriaa.

- Se on vankasti kuivalle maalle rakennettu kylä, Tauno Matomäki virnistää.

Artikkelin voi lukea lyhentämättömänä painetusta Metallitekniikka-lehdestä, joka ilmestyy 22.10.

2. Vienti Kiinaan

Suomi on alkanut rajoittaa huipputekniikan vientiä Kiinaan, yhteen maamme tärkeimmistä kauppakumppaneista, ilmenee YLE Uutisten tekemästä kartoituksesta.

 Suomi kielsi keväällä turkulaiselta yritykseltä tutkimuslaitteiston myymisen Kiinaan, toiselta yritykseltä kiellettiin salaustekniikan vieminen Kiinaan. Kieltoja perusteltiin turvallisuuspoliittisilla syillä.

YLE Uutisten haastattelema asiantuntija arvelee, että Suomi on mukautunut Yhdysvaltain toiveisiin olla viemättä Kiinaan tekniikkaa, joka hyödyttäisi Kiinan armeijaa ja uhkaisi Yhdysvaltain mahtiasemaa Tyynenmeren alueella.

Suomalaiset yritykset ovat jo pitkään saaneet huomata, että aikeet viedä verkkotekniikkaa, metallintyöstökoneita tai vaikkapa vain hitsauslaitteita Iraniin ovat pysähtyneet viimeistään Suomen tulliin. Vientilupia ei heru, sillä aseilla kalisteleva Iran kuten myös muun muassa Pohjois-Korea ovat lännen tiukassa boikotissa.

Nyt tällaisten rauhanhäiriköiden joukkoon Suomi näyttää liittäneen myös Kiinan; yhden tärkeimmistä kauppa- ja investointikumppaneistamme. Tämän sai äskettäin kokea pieni, 26 ihmistä työllistävä DCA Instruments Oy.

Turkulainen DCA Instruments valmistaa piirilevytutkimuksessa käytettäviä niin kutsuttuja ohutkalvokasvatuslaitteistoja. Yhtiö haki ulkoministeriöstä lupaa viedä kaksi laitteistoaan Kiinaan. Toiseen lupa heltisi, mutta toiseen ei.

Viitisen kuukautta kestäneen lupakäsittelyn jälkeen ulkoministeriö esti kaupan ulko- ja turvallisuuspoliittisista syistä. Yritykselle kerrottiin, että koska ostaja on kytköksissä Kiinan armeijaan ja laitteistolla voidaan valmistaa komponentteja pimeänäkövälineisiin, vientilupa evätään.

Kiellosta käytännössä päättivät ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk.) ja ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.).

"Suomi pitää Kiinaa uhkana"

Turkulaisyritys ei halua puhua asiasta julkisesti, sillä se pelkää
seurauksia. Yrityksen mukaan sen oli annettu ymmärtää, että Väyrynen ja Kanerva olisivat olleet eri mieltä luvan epäämisestä. Yrityksessä arvellaan, että kiellon takana on Yhdysvallat tavalla tai toisella.

Yhdysvallat on sekä diplomaattisten kulissien takana että aivan julkisesti vaatinut EU-maita rajoittamaan huipputekniikan vientiä Kiinaan, koska sen mielestä Kiinan varustautuminen uhkaa Yhdysvaltain sotilaallista ja poliittista mahtia Tyynenmeren alueella.

Suomi sen sijaan ei ole pitänyt Kiinaa uhkana - silti se näyttää
mukautuneen Yhdysvaltain toiveisiin. Hinnan tästä politiikasta saattavat maksaa omat yrityksemme, joiden pääsyä maailman suurimmille markkinoille rajoitetaan. Yhdysvalloissa samantapaisten vientirajoitusten kanssa kamppailevat yritykset ovat syyttäneet Washingtonia "omaan jalkaan ampumisesta".

Yhdysvallat pitkälti sanelee kansainväliset vientikäytännöt ja -säännöt. YLE Uutisten haastatteleman ruotsalaisen asiantuntijan, Ruotsin rauhantutkimuslaitoksessa Siprissä vientivalvontaa tutkivan Anna Wetterin mukaan Yhdysvalloilla on säntilliset vientimääräykset ja maa haluaa, että muutkin noudattavat sen laatimia standardeja. Koska EU ei ole yhtä tarkka suuntaviivoissaan, sen vuoksi moni unionin jäsenmaa pimeässä hapuillessaan helpommin kuuntelee Yhdysvaltojen toiveita, Wetter sanoo.

Wetterin mielestä vaikuttaa siltä, että Suomi on kiristänyt vientilupakäytäntöjään ja ilmeisesti muutokset ovat kytköksissä
Yhdysvaltoihin.

- Suomi näyttää ryhtyneen noudattamaan kireämpää linjaa ja on nyt arvioinut, että Kiinasta on tullut turvallisuuspoliittinen uhka, Wetter sanoo.

UM: Linja ei ole muuttunut

Turkulaisyritys ei ollut Suomen tiukan linjan ensimmäinen uhri. Viime vuonna ministeri Paula Lehtomäki (kesk.) hylkäsi eurooppalaisen EADS-yhtiön vientilisenssin salausalgoritmin myymisestä Kiinaan.

Salaustekniikan leviäminen on Yhdysvaltain aivan erityinen huolenaihe, sillä se ei halua että maan vakoiluorganisaatioiden työtä vaikeutetaan antamalla vakoiltaville liian tehokkaita salausvälineitä.

Tapaukset tulivat esiin YLE Uutisten kartoittaessa Suomen
vientilupakäytäntöjä. Myös perinteisten puolustustarvikkeiden viennissä Suomi niin ikään näyttää kiristäneen linjaa. Sisu- Autolta kiellettiin kuorma-autojen vienti Taiwaniin, Patrialta evättiin kaupat Venezuelan kanssa ja vientiä on alettu kahlita myös Venäjälle ja Ukrainaan.

Ulkoministeriö kiistää, että Suomi olisi muuttanut tai kiristänyt lupapolitiikkaansa Kiinan-viennissä. Ministeriöstä niin ikään torjutaan näkemys, että kiellot olisivat seurausta Yhdysvaltojen vanaveteen asettumisesta saati, että Suomi olisi taipunut Yhdysvaltain painostuksen
alla.

"USA palkitsee liittolaisensa"

YLE Uutisten haastattelemien, nimettömyyden suojassa puhuneiden suomalaisdiplomaattien mukaan Yhdysvallat on kansainvälisten vientivalvontajärjestelyjen johtovaltio.

Erään diplomaatin mukaan tilanne alkaa jossain määrin muistuttaa kylmän sodan aikaista Cocomia, jolloin Yhdysvallat määräsi, mitä lännestä sai viedä rautaesiripun taakse; ellei totellut, Yhdysvallat kuritti asettamalla niskuroijille pieniä ja suuria rajoituksia. Diplomaatin mukaan Suomi seuraa kuuliaisesti, mitä meiltä toivotaan ja vientilupapolitiikkamme on ylivarovaista. "Kielletään varmuuden vuoksi, ettei tulisi hankaluuksia."

Toisen diplomaatin mukaan Suomi toimii raadollisesti, mutta oikein. Suomenkin on hänen mukaansa viisasta hillitä Kiinan varustautumista, vaikka maamme julkilausuttu Kiinan-politiikka olisi kuinka myötäsukaista tahansa.

Lisäksi Yhdysvallat kyllä palkitsee liittolaisensa, mutta sen kanssa poikkiteloin asettuminen saattaa haitata esimerkiksi omien puolustusvoimien hankintoja, hän arvioi.

Suomi ei ole virallisesti moittinut Kiinan varustautumisohjelmaa tai pitänyt Kiinan armeijaa uhkaavana asiana.

YLE Uutiset